Perustavanlaatuisia hommia

 Pohjien teko on työlästä - korkojen, paikkojen ja hermojen mittaamista, kaivelua ja tuon ja tämän laittamista. 

Laajennusosalle ja itse asiassa mökin sisällekin lattiaa kantamaan tarvitaan tolpat ja niiden alle valulaatat - iisibiisi, mut laita ensin suodatinkangas, sitten tyroksit, soraa, alapa tehdä valumuotit, laita ne paikoilleen oikeaan korkoon, vuokraa täry - loputtoman tuntuista ähellystä, ennen kuin mitään on valmiina. Ja jos olisikin kokonaan uudisrakennus kyseessä, niin voisi aloittaa puhtaalta läntiltä, nyt kiertele tolppia styroksien kanssa, kaiva maata kottikärrypelissä mökin sisältä jne.

.

Avotakkakin sai viimein kyytiä ja lähistöllä mökkeilevä muurari kävi katsomassa, millaista tuohon kannattaisi tilalle harkita. Hyvä että kävi, nyt on suunnitelmat selkeämmät senkin osalta. Ammattilaisia etsiessään kannattaa muuten kysellä tutuilta, tämäkin löytö oli tuttavan tiedossa. Tässä alkaa laatikkoleikki jo hahmottua.

Mökkipohja rupeaa näyttämään aikas isolta! Tämän reunan uloke on kylläkin terassin osuutta, mutta uusi osa tulee isoon kiveen asti.

 Ja eikun valamaan!

Hilaa paikalle traktori, aggregaatti, betonimylly, vesipumppu (toimii muuten akulla!) sementit, harjateräkset, pilariharkot... ja ne orjat, jotka myllää, kärrää... ja ipanat saunalle lukemaan akuja ja vasaroimaan omia juttujaan. Ja se koira. Tietysti.

Taas se aika vuodesta

 

Tänä vuonna olin edes hiukkasen fiksumpi, ja onnistuin sanaa levittämällä saamaan muitakin poimimaan mustaherukoita, ihanaa, ei jääneet kaikki meille poimittavaksi ja höyryteltäväksi! 

Herukoita meillä kyllä on vaikka lampaat söis. Koira lampaan vaatteissa niitä syökin:

Nyt on siis pihhuutettu vasta 25 litraa valmista pakastimeen laitettavaa, ja jos korkeintaan yhden satsin enää lisää, jos jaksaa. Viime vuonna oli vähän toinen tahti https://mokkiajaremontiikkaa.blogspot.com/2019/08/hardcore-kotoilua.html 

 Kuinka ollakaan, eipä tullut kaikkia viimevuotisia talven aikana juotua, niitä on pakastimessa vieläkin, että jos nämä yhdessä riittäisi tulevan vuoden tarpeiksi.

Ja tulipa sitten uusi idea mehunkeiton sivutuotteiden hyödyntämiseen: likööri! Noh, odotukset eivät ole korkealla, mutta sattui olemaan kirkasta viinaa kaapissa, kun ei se näy meillä hupenevan, niin soppiihan tuota kokkeilla. Siemenmössöä ja sokeria kerroksittain purkkiin, päälle viinaa ja niinikään kaapista löytynyt vaniljatanko keskelle, ja sitten odotellaan muutama viikko. Netistä kyllä löytyy ohjeita. Olen joskus ystävien luona maistanut heidän itse, omista kirsikoista tekemäänsä likööriä, joka oli todella hyvää! Että jospa jouluna sitten maisteltaisi omaa jälkiruokalikööriä... no joo, epäilyksiä on...

Hirteen

Tuli sitten kuitenkin hirrenvaihtoa, vaikka päällisin puolin mökin hirret näyttivät kovilta. Siinä kun aloin niitä lasivilloja kaivella, niin makuuhuoneen ulkoseinässä olikin kohta, jossa veitsi upposi hirteen kuin voihin. 

 

Seinään olikin jätetty vanhaa lahoa hirttä jo silloin pystytysvaiheessa, osin oli paikkailtu lankuilla, mutta sitten lahoväliin oli vain tungettu lasivillaa. No nyt puu oli paikoin pelkkää pölyä.

Eihän siinä (isännän) auttanut kuin ottaa moottorisaha känsäiseen käteen, hirret palasiksi.

 Joku oikea ammattilainen olisi ehkä osannut tehdä paikkauksesta paremman ja kauniimman, mutta näillä mennään.

Hirmuinen määrä ähellystä on tähänkin seinän pätkään laitettu!

Tuulettuva alapohja

Kyllä tuulettuu! 

Hirsitalossahan on hyvä olla tuulettuva, ja hyvin tuulettuva alapohja. No nyt on!

Itse asiassa ollaan nyt niin tiukasti oltu normaalitöiden ohessa mökkitontilla hommissa, että päivitykset on vähän jälkijunassa.

Kävi tuuri, että mökkinaapurilla on pikkukaivuri, jolla saatiin pohjia kaivettua laajennusta varten. Iso kaivuri ei olisi mahtunutkaan, tai olisi tipahtanut töyräältä jorpakkoon. Ilman kaivuria oltaisi oltu kyllä pulassa. Pyörähtelihän se isäntä traktorillakin tuossa, mutta eipä se kovin näppärä noin ahtaassa tilassa ole. Talon sisältä piti kaikki kaivaa käsipelissä, pohjaa piti saada alemmas, että saa kunnolla eristetyn ja tuetun! lattian. Entisen lattian vasat olikin hirsiä, jotka oli tuettu suoraan maahan. Ihme kyllä, vissiin viettävä rinne ja läpäisevä maalaji oli pelastanut tilanteen, kun kosteutta ei ollut kuitenkaan noussut, hirsi oli kyllä toisesta päästään hapertunut pölyksi.

Ja vielä lähti nurkalta yksi mänty, joka mennessään ryykkäsi katon nurkkaan vekin... no, kattokin on menossa vielä vaihtoon. Tai siis pellit. Ja jatketta siihen tulee joka tapauksessa. 

Samalla kun kone möyri pihassa ja tsiljoonaan kertaan mittailtiin, mihin uudet perustustolpat tulevat ja minne asti laitetaan finfoameja, niin minä jatkoin niitten pirun lasivillojen kaivelua. Onneksi sattui olemaan harvinaisia lämpimiä kelejä, niin villanpölyt pääsi pesemään pois pulahtamalla järveen.

Salaojaputkikin laitettiin, vaikka eipä ollut vesi jäänyt ennenkään tuohon seisomaan.

Mökille johtavaa polkua raivattiin jo sitten sen verran, että kivirekka pääsi tuomaan sorat ihan mökin nurkalle. Eli pikkuhiljaa se luonnontilaisuus väkisinkin vähenee, harmi. Sitä kun näköjään toisinaan elättelee romanttisia kuvitelmia, että hommat luistavat noin vain jotenkin kunttaan ja puustoon kajoamatta...

Ja välillä syödään raksalla retkieväitä, paistetaan vaikka makkaraa. Onneksi saunaa voi käyttää pienesti tukikohtana.