Tiiiimber!

Johan alkoi tapahtua, kun ukko päästettiin sahan kanssa mökkitontille. Niin, nimenomaan "päästettiin", siinä kun on riskinsä... Ja niinhän siinä kävikin, että ennen kuin ehdin kissaa sanoa, niin jo oli semmoisiakin puita kaatunut, joita ei olisi pitänyt, grr.

Uusintaohjeistuksen jälkeen homma jatkui rivakasti ja toivottavasti ukko malttaa pitää sahansa erossa pihlajista ja muista pienemmistä ja keskittyy nuihin isompiin, pienet saan itsekin pois jos satun sitten joskus sellaista haluamaan. Ja vääntöä käytiin myös siitä, mistä traktori-mehtäperäkärry-yhdistelmä saa mennä rymistellä - ihan varmasti ilman tiukkaa ohjeistusta se olisi painellut paraatipaikalta suoraan mökille, mutkun en halua, että keskeltä tonttia on varvikko rullalla. No, saattaahan se olla rullalla tämänkin keskityksen jälkeen, onneksi sentään on lunta suojana.

Nyt alkoi!

Ikävä kaataa komeita isoja koivuja ja mäntyjä, mutta koivuista suurin osa on lahoja ja vielä ikävämpää, jos kaatuvat mökin päälle. Männyt ovat kasvaneet niin tiheässä, että piiiitkän oksattoman rungon latvassa on useimmilla vain pieni tupsukka, koivut muuten samaa piiitkärunkoista mallia, mutta latvat ovat laajempia.

Tästä lähtevät nuo punaisella nauhalla merkatut, taustan iso kuusikin saa kyytiä.

Tämä näkymä on kohta muisto vain

Puuta tulee niin pirusti, että näistä ei polttopuita tehdä. Ukko sai kuin saikin jonkin mehtäfirman kanssa neuvoteltua, että ottavat omien hakkuittensa yhteydessä puut kyytiin, sieltä minne ne nyt sitten kasaillaankaan. Yleensä firmat eivät ole tällaisista pikkunökkösistä kiinnostuneita, mutta kun tuo oma mehtäläinen ne tekee ja kuskaa tien varteen, niin ottavat kyytiinsä ja tiedossa on sitten jopa pienesti tienestiä!
....jolle on kyllä het tiedossa rahanreikää... Toissa viikolla sain uuden suunnittelijan katsomaan mökkiä, joten siihen olisi nyt ihan oikeasti tuloillaan suunnitelmaa.

On ne hienoja, jopa lehdettöminä.

Mökki talviteloille

Mökki on nyt laitettu "talviteloille". Talven tulo yllätti mökkeilijän ja venekin oli näköjään kääntämättä, ähkyen puhkuen kääntyi sitten kuitenkin lumesta ja jäästä huolimatta. Maisema ehti olla jo tovin varsin talvinen, mutta kutsuisiko tätä tämänhetkistä mustuutta nyt sitten takasyksyksi.

Piipun päälle on laitettu taas pellin pala ja tiiliskiviä, pysyy hormi lumettomana ja roskattomana.
Terassin peitoksi voisi vielä viritellä pressun.

Talven aikana olisi nyt aikaa suunnitella tulevaa, ehkä viivästys olikin tarpeen, ettei tule tehtyä hätiköityjä ratkaisuja. Ensi viikolla käytetään taas yhtä ammattilaista mökillä, jos hän nyt saisi aikaiseksi tarjouksen laajennuksen suunnittelusta. Niin, edes tarjouksen.

Rannat hiljenevät

Vesi vielä hetken vapaana, mutta hyisenä.

Mökkiläiset ovat rannoilta kaikonneet. Ympärivuotiset asukkaat ovat taas omassa rauhassaan, omissa talvisissa puuhissaan.
Kesä on aina sellainen hektinen rypistys, koko vuoden edestä pitää ehtiä elää ja tehdä töitä. Maataloudessa kesällä tehdään vuoden tulos - tai näin kärjistäen; viljatiloilla varsinkin, ja niin meilläkin, kun eläinten rehu pitää saada laadukkaana talteen, sillä se tulos sitten tehdään pitkin talvea. 

Kesällä on vilinää tässä meidänkin talvihiljaisella tiellä, mökkiläisiä suhaa eestaas, ovat todellakin kuin muuttolinnut, saapuvat samoihin aikoihin lintujen kanssa ja lähtevät myös. Mukavaa se on, näkee taas tuttuja ja kesälomalaiset ovat yleensä aika rennolla asenteella liikenteessä.
Aika paljon on noita mökkeilyn kulta-aikaan -70-80-90 -luvuilla tehtyjä kesämökkejä, joita ei talvella edes yritetä lämpimäksi saada. Ja aika paljon myös pitkästä matkasta tulevia mökkkiläisiä, jotka tulevat hetkeksi etelästä, usean sadan kilometrin päästä nauttimaan maaseudun rauhasta.
Huvittavaa sinänsä, nyt sitä rauhaa vasta olisikin tarjolla! Ja sitten helmi-maaliskuussa on ihanat hiihtokelit, parhaimmillaan hankikanto, jolla pääsee tukevampikin aikuinen jäällä minne vaan, eikä ristin sielua missään, ei ääntäkään!

Mietityttää sekin, jos mökki on parhaimmillaan/pahimmillaan käytössä vain kaksi viikkoa vuodesta... onko siinä mitään järkeä? Taloudellisesti varsinkaan, mutta myös muuten - hyvin harvalla on kuitenkaan minkäänlaista mökkitalkkaria, joka katselisi säännöllisesti kunnossapidon ja korjattavat kohdat.

Haluatko maalle? Lapsesi kyläkouluun?

Muuta tänne!

Kyläkoulumme sai jatkoaikaa, seuraavan kerran asiaa tarkastellaan syksyllä 2021, joten helpotuksen huokaus! Mutta sitten myöhemmin jatko riippuu siitä, pysyykö oppilasmäärä järkevissä luvuissa.

Joten sinä, lapsiperheellinen tai sellaiseksi aikova, muuta tänne meidän nurkille Ylä-Savoon!
Kyläyhdistys ja muut vireät toimijat kartoittavat taloja, joita pyritään saamaan myyntiin tai vuokrattaviksi. Tonttimaatakin löytyy jos uskallusta rakentaa on!

Täältä on matkaa, asuinpaikasta riippuen, Varpaisjärven kylälle n. 20 km, Iisalmeen, Sonkajärvelle, Lapinlahdelle ja Rautavaaralle n. 40km, Nilsiään ja Tahkolle 45km. Etätyömahdollisuudet hyvät, 100 megan valokuitu kulkee joka puolella, eivätkä langattomatkaan verkot ihan huonot ole. Tilaa ja avaruutta on. Eivätkä katuvalot häiritse tähtien katselua.

Petäys-Paloisen kyläyhdistys

Korpijärven kyläyhdistys

Paloisten koulu

Jumisen maamiesseurantalo

Omavaraisen lihakeitto

Otsasi hiessä pitää sinun lihasi leikkelemän

Olemme lihan ja maidon suhteen omavaraisia, siis jos lihana haluamme syödä pelkkää nautaa. Ja omavaraisen lihakeitto-ohje voisi alkaa näin: otetaan yksi lehmä, otetaan siltä henki pois, tiputetaan suolet, nyljetään, riiputetaan viikko, paloitellaan ja jauhetaan pari päivää tai yksikin päivä riittää jos asian osaavaa poppoota on tarpeeksi. Sitten ihmetellään mihin pakastimeen mahtuu kerralla 200-300 kg lihaa, viedään osa mummon pakastimeen, jaetaan kavereille, luut jaetaan kolmen kylän koirille.
Ja sitten kun taas jaksaa katsella lihaa, niin otetaan epämääräinen köntsäle pakastimesta ja aletaan keittää, eikun siis, tämänhän piti olla luisia lihoja mutta onkin ihraista kylkeä, vietetään tunteroinen keittiössä silkkimässä liikoja taleja: yksi kasa kissoille ja koiralle, valtaisa kasa talia (muuten vois tinteille ja närhille, mutkun hitsi, etteivät vaan tuo salmonellaa) ja sitten kuitenkin sentään puoli kattilallista hyviä lihapaloja. Huoh. Lisää vesi ja mausteet ja ala keitellä.
Huom. Älä kokeile tätä kiireisenä päivänä.

Kyläkoulua ja maalla asumista

Mökki taitaa jo hiljentyä talvenviettoon; rojekti ei kauheasti edennyt nyt syksyllä ja tuommoisenaan mökillä on liian kylmä oleskella tähän aikaan vuodesta. Jonkin verran siellä on vielä tehtävää, että voi laittaa paikan kiinni talveksi. Talven aikan sitten kaadellaan puita ja toivottavasti myös suunnitelmat etenevät johonkin suuntaan.

Nyt on ollut reilusti kaikkea muuta mietittävää ja tehtävää, joten varmaan tässä talven aikana kirjoittelen tänne hieman jotain muutakin kuin mökki- ja remppajuttuja. Käykö semmoinen??

Lehmien uloslaskupäivä toissa keväänä - kai tällainen maisema useammillekin kelpaisi?

Meillä on lypsykarja ja se porukka on nyt ollut ahkerana poikimassa. Se taas tarkoittaa sitä, että isäntä ja emäntä hyppäävät navettaan vaikka keskellä yötä kun vain vasikan sorkat alkavat näkyä. Ja se taas tarkoittaa, että kun on vaikka kahtena yönä peräkkäin pompannut kesken makeimpien unien, niin jo alkaa olla olotila kivan töttöröö. Sinällään pitää olla tyytyväinen, että kaikki on sujunut nuottien mukaan (kop kop), eikä ikävyyksiä ole sattunut.

Ikävämpää olikin sitten lukea paikallislehdestä, että lähikyläkoulumme on lakkautusuhan alla, selvitykset meneillään. Kummasti se aivokapasiteettia työllistää, kun alkaa miettiä, että ipanat joutuisivat joka arkipäivä istumaan bussissa 2,5 tuntia koulumatkoja (yläkoululaisilla 3 h), ja siihen päälle koulupäivä, ja jotain pitäisi oppiakin. Tuntuu ihan mahdottomalta yhtälöltä. Olen itse joskus aikoinaan aloittanut töissä, jonne piti matkata 1,5 h suuntaansa (pääsinkin kyllä 120 km:n päähän), mutta piti luovuttaa, en kertakaikkiaan jaksanut moista työmatkaa, vaikka välillä etäpäiviä teinkin.
Kyläkoulu on ihana yhteisö ja todella ikävää jos se lakkautetaan. Tähän tilanteeseen on tultu, kun pari lapsiperhettä on täältä muuttanut pois, niin heti se vaikuttaa oppilasmäärään ja -ennusteeseen. Äskettäin uutisoidut väestömäärien kehityksetkään eivät anna aihetta hurraa-huutoihin.

Iso ja jatkuva ihmetyksen aihe on minulle se, miksi kummassa kaikkien pitää pakkautua sinne pääkaupunkiseudulle, ahtaisiin (kallisiin!) kerrostaloihin ja ruuhkiin? Miten suomalaisesta erakkkokansasta on tullut tiiviisti vierekkäin pakkautuvia, itsekseen olemista pelkääviä ja yhä silti joukossa äärimmäisen yksinäisiä kansalaisia?

Täällä meillä olisi tilaa, niin fyysistä kuin henkistäkin, ja varmasti jokainen tulija otetaan vastaan (varsinkin jos tuo lapsia tullessaan!;-). Vanha jupina maaseudun ahdasmielisyydestä ei pidä enää paikkaansa, olemme me sentään vielä jollain tavalla koko yhteiskunnan muutoksessa mukana! Niin, hyvässä ja pahassa. Pahin muutos on tietysti se, että väki täällä vähenee, mummelit kuolla kupsahtelee ja uusia asukkaita ei muutakaan tilalle. Vanha virsi siitä, että työpaikkojen perässä vain voi tulla ei sekään enää pidä paikkaansa - töitäkin täällä olisi, työlllisyys on parantunut enemmän kuin etelässä, mutta mistä niihin tekijöitä? Mm. metallialalla ja maataloudessa on paikkoja, lähihoitajiakin kaivattaisiin ja milloin mitäkin. Mutta kun on vissiin niin mukava asua kuin sillit suolassa, istua ruuhkissa ja varsinkin maksaa asumisestaan moninkertaisesti kuin täällä meillä päin.
Sitä ei voi käsittää - helsikiläiskaksion hinnalla saisi mistä tahansa "takahikiöiltä" jo suht uuden omakotitalon rantatontilla ja samanlaisen kaksion vuokrahinnallakin saisi vuokrattua omakotitalon talleineen (hevosenpitomahdollisuus!) Taitaa olla lehtijuttujen ym. haaveilut maalla asumisesta vain höpöhöpötarinoita - mikseivät sitten useammat niitä haaveitaan toteuta, ne kun olisivat täysin saavutettavissa?

P.S. tässä esimerkkiä piäkaapuntilaisille... saattais olla vähä enempi elämisenlaatua! Ei ole meidän kylällä, mutta näillä huitteilla kuitenkin! https://www.etuovi.com/kohde/662366

Ilmaista ruokaa

Käynti lähimetsään tuotti runsaan tuloksen! Vasemmalta: herkkutatti, lampaankääpä, limanuljaska, suppilo/kosteikkovahvero, kanttarelli, kehnäsieni. Kaikki erinomaisia ruokasieniä, yht. n. 5 kg ruokaa metsästä ulkoilun ja koirankusetuksen sivutuotteena.

Näistä tuli sitten emännän koekeittiössä yhdelle päivälle kehnäsienipizzaa, toiselle sekasienimuhennosta keitettyjen oman maan Noblesse-perunoiden kera ja vielä kolmannelle päivälle lampaankääpäpihviä.

Metsäretken jälkeisenä yönä olikin sitten eka kerran kunnolla pakkasta, joten sieniretket tyrehtyivät siihen, ellei nyt vielä suppiksia kävisi myöhemmin etsimässä.

Sauna koeajettu!

No nyt on sauna koeajettu ja hyväksi havaittu! Pienihän sauna on, mutta sitä kipakammat löylyt. Rantakin sai kehuja, kun hurja joukko uskaltautui uimasille asti. Viikonloppuna kävi "tyttö"porukka saunomassa ja syömässä, kiitokset vielä!

Ohjelmassa oli saunomista, maailmanparannusta ja nyyttärisyömiset, ihan parasta hyvässä seurassa, ilman ukkoja ja jälkikasvuja; koiranpötkylä hyväksyttiin mukaan. Juuri tällaisiin illanistujaisiin mökki on mukava. Oltiin sitten yksi ilta kyllä perheenkin kanssa saunomassa ja iltapalalla mökillä, ja mukavaa oli.

Paitsi no, nyt kun on jo hyvinkin syksy, niin erinäisiä puutteita oli havaittavissa...
Mökillä on kylmä. Mökillä on pimeää. Ei voi takkaa tarpeeksi lämmittää... no joo, voi, kun tuntikausia tohottaa, niin kyllä se tila siinä takanedustalla siitä sitten lämpiää, siihen piti pirtinpöytä siirtää, että alettiin tareta. Ja polttopuita kuluu ihan hulvaton määrä. Kyllä kai se nyt, kun on ihan suora putki ulos, sinne ne lämmöt kaikki karkaa.

Sinne se lämpö häviää, harakoille.

Eli takalle täytyy tehdä jotain jos haluaa mökkeillä vähänkin viileämmällä kelillä (joita näillä leveyksillä riittää!). Harkintaan tulee nyt pikaratkaisuna takkasydän, näkyy niitä olevan torissakin myynnissä. Tai sitten jos tuon takkaosan purkaisi ja muurauttaisi uuden, vähän paremmin lämpöä pitävän, muuri on kyllä hyvän oloinen, mutta takka ei. Onko kellä kokemusta takkasydämistä? Netistä löytyy kyllä mielipidettä puolesta ja vastaan, mutta meillä tarkoitus vain saada takka paremmin luovuttamaan lämpöä huoneeseen ja saada puun kulutus järkeviin mittoihin. Kovin suurta lämmönvaraamista ei edes havitella, muuten mökkiin tukehtuu...

Valaistus tuplaantui kun vieraat toivat tupaan kaksin kappalein patterikäyttöisiä ledlyhtyjä. Kaasuvaloa yritettiin sytyttää, mutta mies sen sai vasta sitten perheiltana toimimaan. Mutta jos aurinkokennovalot saisi jonkinlaiset, sitten joskus.

Operatsija Saunan Piippu

Mikähän kumma siinä onkin, että kun joku juttu pitäisi olla ihan läpihuutojuttu, niin eihän se kotioloissa  (tai mökkioloissa) menekään niinkuin Römssöössä.

Saunan vanha piippu oli umpiläpipuhki ruostunut, joten se piti uusia. Helppo nakki, laitetaan vaan pätkä putkea tilalle.

Piipun lähtötilanne

Rautakauppaan siis. No sielläpä olikin sitten sopivasti tarjouksessa koko piippuhässäkkä kaikkine härpäkkeineen, kun kyllähän tuo punainen eristyspätkäkin näyttää, juu, kyllä, aikansa eläneeltä. No helppohan se sekin on laitella paikalleen! (Tulipa sitten ähertäessä mieleen, että oiskohan ollu helpompi ottaa vain putken pätkä, mutta on se tuo punainen eristepömpelikin aika karsea.)

Mökille tultiin melko hyvästi auton täyttäneitten pakettien kanssa, ja sittenpä kävi ilmi, että piippu on sen muutaman millin liian pieni, ei mahu kiukaan reiän ympärille, vaan on just sen kanssa saman kokoinen. No mittaaja saa tietysti syyttää itseään, mutta miksi ihmeessä ei näissä voi olla jotain standardimitoituksia? Eipähän siinä hätiä mitiä, tehdään kaulus/muhvi saunan alta löytyneestä putkesta, mutta operatsija siirtyi jatkumaan seuraavana iltana.

Tämmöinenkin "pielavetinen" ratkaisu

Mutta hyvä siitäkin tuli!

Seuraavat "haasteet" tuli siitä, että yritettiin laittaa pyöreää neliskanttiseen reikään. No sekin vielä meni maalaisjärjellä. Ja sitten vielä, että välipohjassa ei ollut tilaa juuri nimeksikään, nykymitoituksilla tehdyt härpäkkeet ei oikein mahtuneet. Ja kas, piippu olikin liian pitkä, eristyspömpelin pitikin tulla nelisenkymmentä senttiä laipiosta alaspäin. No eikun taas aja pihaan katkaisemaan pätkä pois.


Mutta pääsinpä sitten lopultakin ihan latomaan kiviä kiukaaseen ja testaamaan kiuasta. Toimii! Ja vesi pysyy säiliössä. Ja saunakin lämpenee, vaikkakin kiukaan pesä on niin pieni, että puita saa olla alvariinsa lisäämässä.

Sauna on kyllä mokoma pölyisen hajuinen, joka korostuu, kun sitä lämmittää, mutta jospa ne pölyt siitä kaikkoaisivat muutaman saunomisroiskuttelun tuloksena. Ai niin, paitsi että tähän saunaan on todellinen kantovesi, ei sähköpumppua, ei johto- tai edes kaivovettä... että ahkeraan saa kanniskella, että ihan roiskutteluksi voisi veden käyttöä nimittää.

Päästään saunomaan!

 Viikonloppuna "uutta" mökkiä ja saunaa tulee koeajamaan ja tyttöjen iltaa viettämään muutama ystävä nyyttäreiden merkeissä, mikäs sen mukavampaa!

Tulta!

Pääsin kerrankin itsekseni mökille puoleksi päiväksi puuhastelemaan; no koiranpötkylä oli kyllä mukana, mutta se jo hyvin huoltaa itsensä päiväunimoodiin terassille, joten ei vaivaa siihen asti kunnes aloin rankoja kantaa rannasta pois - silloin se sitten päätti tulla tomerasti auttaamaan ämmää mäessä riuhtomalla risuja epämääräisiin suuntiin.
Päätin jo mennessä, että nyt sitten laitetaan takkaan tulet, ja näin tein. Paitsi että taas piti tuhkat ensin putsailla pois. Sitten piti vielä kiivetä katolle poistamaan "piipunhattu" eli peltiä ja tiiliskiviä. Sinällään fiksua, että siellä tuollainen viritelmä oli, muuten olisi hormi saattanut vuosien käyttämättömyyden jälkeen näyttää vähän toiselta.

"Ja kun katolle nousen, oi, mitä nään!"

Hormikin vaikutti olevan kunnossa, eikä edes kauhean nokinen.

Takkatulta, viimeinkin!

Ulkona puuhastelun jälkeen olikin sitten kiva syödä retkieväitä pirtinpöydän ääressä kynttilöiden ja takkatulen luodessa tunnelmaa. Takka ei vielä paljon lämmittänyt ja hämärää oli tulista huolimatta. Terassilla olisi ollut valoisampaa ja ehkä kukaties lämpimämpääkin! (Isommat ja eristävämmät ikkunat tupaan!)

Vielä kun saadaan tulet saunallekin... Mutta se on ihan toinen tarina se.

Keskipäivän teehetki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lorvikatarriko lie

Mökin laajennuspiirustuksia insinööriltä odotellessa olisi kai hyvää aikaa tehdä jo kaikkea mitä pystyy; ainakin vielä tyhjennellä viimeiset kaksi kaappia keittiökopperosta ja sitä sun tätä muuta, mutta kun... kai sitä välillä saamattomuuskin iskee.

Rakennushommat on helppoja, kun on selkeä suunnitelma, tekijät ja jonkinlainen aikataulu, sekä tietyt määräysten mukaiset jutut, kuten että jonkinlainen rakennuslupa on oltava (tämän mökin tapauksessa ilmeisesti pelkkä ilmoitusmenettely on riittävä). Mutta kaikki tämä irtonainen muu onkin sitten omalla kontolla, ja sitä on helppo jahkailla hamaan tulevaisuuteen. Varsinkin kun syitä aina löytyy - lehmät poikii, isäntä pui, penskoja pitää vahtia, lentsu iski, ei jaksa... Kaikkea tätäkinhän tämä on. Ja sitten miettii, että milloinkahan olisi se mökkihetki... Ja sitten taas odottelee muiden tekemisiä, esim. tuota yllämainittua suunnitelmaa, joka antaa konkretiaa seuraaviin vaiheisiin, tarjouspyyntöihin, hankintoihin ja työmiehen varaamiseen.

Tässähän joutaa vaikka vanhemman kissaherran ja koiranpennun nujuamista ihastelemaan.

Mökin "haltuunotto/omaksuminen"

Vähän niinkuin muuttaessa uuteen asuntoon, tuntuu, että mökkeilynkin aloittamisessa on jonkinlainen sisäänajovaihe.

Vuppana on jo ottanut mökkitontin omakseen, nuori (9 vkoa) ja ennakkoluuloton kun on.

Sellainen, tiedätkö, kun paikka ei tunnu oikein vielä omalle ja sitten pikkuhiljaa valtaa nurkkia itselleen: muuttaessa sillä, että kantaa tavaransa sisään ja saa ne mieluisille paikoilleen. Tässä mökkihommassa sama juttu; nyt alkaa tontti olla hallussa, rajapyykit etsitty, pusikoita on raivailtu, roskia kerätty ja isoakin puustoa jo katseltu sillä silmällä, että mitkä puut lähtevät ja miltä täällä sitten näyttää. Maltoin jo hetken istua nykyisellä terassillakin miettimässä näkymiä - ehkä se siitä alkaa muotua uusi mielenmaisema/mielimaisema.

Uusi mielimaisema?

Mökki itse odottaa vielä syvällisempää tutustumista, yöpymistä, takkatulta ja aamuteen juontia. Ja saunakin on vieä koeajamatta. Ei vaan tekisi mieli nyt vielä kantaa tavaraa mökille, kun suunta on toistaiseksi toiseen suuntaan, tulevan remontin alta pois. Ja aiai kun sitten aikanaan pääsee sisustusta miettimään!

Kiuas kuntoon!

Saatiin kuin saatiinkin kiuas pihalle saunasta ja tyhjäksi. Kiukaan röörit oli ihan täynnä savupiipun ruostetta ja olipa viimeisiltä saunojilta jäänyt varmaan tuhkatkin tyhjentämättä, oli sen verran mömmöä alaosassakin. Ja rautanauloja.

Tässä vaiheessa näyttää vielä vähän huonolta

Mutta upeeta mahtavaa! Kiuas oli kuitenkin ehjä, joten se odottaa omalla paikallaan saunassa, että piipun pätkä saadaan hommattua. Oli kiukaassa se sen kilpikin tallella, ja osoittautui olevan vuodelta 1996, tuoreempi kuin arvelinkaan. Mutta kunto olisi voinut olla parempikin, jos olisi ollut vähän puhtoisempi.

Vielä tästä noustaan!

Niin, kai tiesit, että emäksinen tuhka syövyttää metalliosia tehokkaasti ruosteisiksi? Varsinkin sitten kun koko hoito kostuu. Kannattais niitä tuhkia putsailla ihan taajaan.

Mökin vanhat pohjakuvat

Sain kunnasta rakennuslupakuvat vuodelta 1974. No, ihan ei ole mökki rakenneltu kuvien mukaan, katon harjakin on eri suuntaan. Ei ole tainnut olla tuohon aikaan niin ihan nökönnuukaa, ja liekö nyt sitten mitatkaan ihan prikulleen, eli joka tapauksessa mittaushommiksi menee. Jotenkin oli tuo jo odotettavissakin.

Leikkauskuvista näkyy sentään eristepaksuudet, mutta kattokaltevuus on taas jo toinen juttu, kun koko katto on eripäin.

Mutta tästä jatketaan. Pähkäily tulevasta terassisysteemistä jatkuu, huomenna saapuu paikallisen lasifirman mies katsomaan kohdetta ja pähkäilläänpä sitten yhdessä.

Hardcore-kotoilua

Tätä voi jo pitää kovanluokan kotoiluna: nyt on kaikki mustaherukat kerätty ja viimeinen satsi mehua höyrystymässä - ja eihän noita satseja ollutkaan viikon aikana kuin 18! Siitä kun laskee, että yhdestä mehustimillisesta tulee n. 3,5 litraa tuhtia mehua, niin sitä on nyt pakastimessa n. 63 litraa ja sen kun sitten juotavaksi laimentaa kolmella tai jopa neljällä osalla vettä, niin valmista juotavaa tulee huimat 189 - 252 litraa!
Ja ei muuten sitten osteta tähän talouteen kaupasta mehuja ennen kuin pakastin on juotu tyhjäksi...

Jospa sitä kohta taas ehtisi johonkin muuhunkin kuin mehunkeittoon normaalihommien ohella. Rakennusvalvonnasta onkin jo kuulemma postitettu mökin piirustukset, joten jospa posti toisi ne pian, niin pääsisi niitä tutkailemaan ja uutta suunnittelemaan.

Mitä tehdä mehunkeiton sivutuotteille?

Sivutuotetorttu

 

Tähän aikaan vuodesta on mualaisilla suuri marjarevohka. Tai ainakin on perinteisesti ollut ja aika monella iäkkäämmällä vieläkin. Ilmaista evästä metsien ja pihojen täydeltä! Ja kaikki olisi pakko saada talteen! Eli ei aikaa nyt hetkeen mökkihommiin...

Meillä on mustaherukkapensaita pihassa yli oman tarpeen, ja yleensä joku tuttukin on käynyt niitä poimimassa itselleen. Joten ei kuvittelisi, että haluaisin vielä säästää mehunkeiton sivutuotteitakin! Mutta kun niiden eteen on sellainen vaiva nähty, ensin kerätty marjat (puhumattakaan pensaiden hoidosta, leikkauksista, tukien rakenteluista ym), sitten keittiön vankina höyrytetty mehua.  Paitsi mehua, niin tuotteena tulee mäskiä (marjojen kuoret ym) ja sitten tuota liian paksua jämämehua/siemensössöä. Mäskiä yritin joskus syöttää jopa lehmille, no eivät syöneet. Jos olisi kanoja tai vuohia niin niille varmaan kelpaisikin. Kerran jopa höyryttelin satsin mehua riivityistä, puhtaista marjoista ja keitin sen mäskistä hilloa. No ei herättänyt hurraahuutoja perheessä, kun kaupan ylimakea mansikkahillo on parempaa. Joten mäski menee nykyään kompostoriin.

Siemensössön siivilöin mehua valuttaessani, ja se on sellaisenaan hyvää vaikka jogurttiin tai smoothieen, siitäkin olen hilloa keitellyt, mutta ihan parasta se oli nyt tuossa viimeisimmässä tuotoksessa: unelmatorttupohja, sen päälle siemensössöä, johon on sekoitettu juoksevaa hunajaa, lisäksi kermavaahtoa/vaniljakastiketta. A vot horoshoo!

Niin, olen keitellyt 11-litraisella mehustimella nyt viisi satsia, jokaisesta satsista sokeritonta mehua pakkaseen n. 6,5 litraa, eikä pensaista ole vielä läheskään puoliakaan kerätty.

Venyyhän se tietysti se rojekti

Olin haaveillut, että mökkihommiin pääsisi tässä jo het kohta, mutta on aina tätä kaikkea muuta. Jos sitä saisikin keskittyä vain tuohon, niin johan alkaisi tapahtua! Mutta kun eletään tässä ihan reaalimaailmassa, jossa on kaikkea ynnä muutakin. Mutta onneksi ihan iloisiakin juttuja tähän kaikkeen mahtuu, eilen tuli taloon karvapallero, ihan selvää mökkikoira-ainesta, kunhan tuosta hieman kasvaa, että pysyy kävelyvauhdissa perässä ja osaa kulkea rappusia.

Samaan syssyyn alkoi mustaherukkasesonki tarkoittaen poimimista ja mehuntekoa, siitä ei karata mökille...

Rakennusvalvontaan sentään sai jo yhteyden, tarvittaisiin niitä mökin piirustuksia heidän arkistostaan, että pystyisi sitten suunnittelemaan jatkoa. Kävi ilmi, että näinkin kummaan asiaan vaikuttavat sisäilmaongelmat - langan päässä ollut henkilö ei voi mennä arkistoon hakemaan papereita, kun ne ovat rakennuksessa, jossa on kosteus- tms ongelmia. Ja se toinen hlö, joka voisi ne hakea, on tietysti kiireinen. Ymmärrän tätä jo altistunutta henkilöä, itsekin olen aikoinaan työskennellyt tiloissa, joissa olisi voinut sairastua pahemminkin, nyt minulle ehti tulla vain hyvin epämääräisiä, mutta sinällään häiritseviä oireita. Mutta tunnistan kyllä rööreissäni, jos jossain on jo vakavia ongelmia, joten tämän mökin hankinta oli siltä osin ainakin helppoa, että vaikka käytön puutteeesta johtuvaa hajua mökissä oli, niin eihän se mistään ongelmista sisäilmassa kielinyt.

No eipä auta kuin odottaa aikaa vapaampaa.

Lasiterassi: Hajuvesi lihapullassa?

Kyllä on hienoja lasiterasseja tarjolla. Tai äkkiseltään nettiselailun perusteella vaikuttaisi, että valtakunnassa on yksi isoja lasiterasseja tekevä firma. Kaikenmaailman pikkujuttuja saa kyllä ja sellaisen tekee vaikka kakkosnelosista ja laseista, mutta jos tuommoinen ihan kunnollinen lisäke olisi suunnitteilla? Oisko kellään vinkata?

Vähän epäilyttää sekin, jos tuohon vanhan hirsimökin jatkeeksi laittaa tuollaisen 2020-tyylipuhtaan kaunottaren, niin onko se ihan hajuvesi lihapullassa? Ja maksaakin maltaita.

Nämä firmat, niin... katsotaanpa miten nopeasti tuosta firmasta tai pikemminkin sen firman nimissä puhelinmyyjä/ajanvaraaja soittelee käyntiaikaa varatakseen; kas kun tilasin netissä esitteen. Tuossa yksi päivä erehdyin täyttämään kilpailukupongin netissä - voisi voittaa viidellä tonnilla ikkunoita ja ovia. Heti seuraavana päivänä joku soitti edustajan käyntiaikaa varatakseen! Noh, eipä tänne mökille kovin tonnikaupalla ole aikomus uusiin ikkunoihin laittaa, paitsi tietysti jos ne voittaisi ja saisi ilmaiseksi! Eli kuinka ollakaan, en ottanut edustajaa käymään.

Mökin historia ja nykytilanne

Olin etsiskellyt mökkiä tai tonttia tietyn järven rannalta jo jonkin aikaa, katselin aina torin ja etuoven tämän seudun myytävät, niitä vain ei hurjasti ollut, tai jos joskus harvoin oli, niin jokin ei täsmännyt, usein se oli hinta. Mökin piti olla kodin lähistöllä, että siellä voisi piipahtaa töidenkin jälkeen illalla, vapailla kun ei tässä hommassa paljon herkutella (tämän kesän ruhtinaalliset kahdeksan (8) vapaapäivää on jo kulutettu). Olin myös levittänyt sanaa tutuille ja kumminkaimoille ja tämä konsti osoittautuikin parhaaksi. Näin kuulin tästä paikasta; vanhempi pariskunta oli kertonut aikeistaan luopua mökistä. Mökki oli ollut joitain vuosia jo hyvin vähällä käytöllä. Ja niinhän se on kaikissa taloissa, että kun niissä asutaan ja niitä käytetään, niin silloin paikat pysyvät myös kunnossa, jatkuvalla pienellä huollolla. Korjausvelkaa alkaa asumattomana tulla nopsaan.

Mökki on rakennettu 1970-luvun puolivälissä, päämökki on n. 30 m2, pystytetty vanhoista sauna/pesutuvan hirsistä. Hyvin on mökki tehty, on korkeilla betonipilareilla ja tietysti kun vettä ei sisään tule eikä mene, niin rakenteet ovat kuivat. Avotakka lämmönlähteenä, kylläkin pelti on, joten edelliset asukkaat ovat yöpyneet mökillä myöhään syksylläkin ja pelti kiinni on tupannut tulemaan kuuma nukkua. Sähköjä ei ole, maassa on kaivonrengas jääkaapin virkaa toimittamassa ja sisällä on toimiva kaasuliesi ja ilmeisen vähällä käytöllä ollut kaasuvalo. Pihan perällä perinteinen huussi, jolle on jo meidän pihassa paketissa odottamassa kilpailija - Biolanin kompostoiva käymälätsydeemi.

Tontti on mökkitontiksi pieni, neljänneshehtaarin. Mutta kun rannat on myöhemmin kaavoitettu, on joka tontilla jossa on rakennuspaikka sama määrä rakennusoikeutta. Jyrkähkö rinnetontti. Ranta on "melkein oma", sähköyhtiö omistaa rannat, koska säätelee veden korkeutta, kun on niillä sähkömylly tuolla jossain, mutta asukas saa käyttää rantaa kuin omaansa, paitsi tietysti naapurin maalle ei saa rakentaa. Paitsi että aikoinaan on annettu kaikenlaisia suullisia lupia (tämä kirvoitti rakennusvalvonnan immeiseltä jonkinsortin palopuheen), joilla on sitten rakenneltu ilmeisen villisti ja kaipa tämänkin tontin sauna on osaksi voimafirman maalla. Siltä se ainakin vaikuttaa jos Kansalaisen karttapaikan kartan rajaviivoja on uskominen. Mutta ranta on lapsiperheen unelma - kova hiekkapohja ihan luonnostaan ja pikkuhiljaa hitaasti syvenevä vesi.

Sauna on kirvesmiesten rakentama silloin joskus, vanhan talon kavennetuista hirsistä, ei suuren suuri, löylyhuone ja pukuhuone. Tällä hetkellä löylykelvoton, rautapiippu oli ruostunut puhki ja se kun otettiin irti, niin kiuas tupsahti täyteen ruostetauhkaa. Odottaa hetkeä, kun saadaan kannettua koko hökötys pihalle tyhjennykseen ja päästään tutkimaan, onko itse kiuas ok. Kunhan kiuas ja piippu on kunnossa, niin eikun kylypemmään! No, saattaahan saunassakin tulla jotain rojektia.

Sitten on nukkuma-aitta, josta "pienellä sisustuksella" voi saada kivan. Kunhan ensin korjaa vähän kattoa. Ja ehkä vielä jotain.

Lisäksi tontilla on hirsinen ikkunaton vaja, siirtohirsistä sekin, takaseinästään maahan uponnut; alimmat hirret joutuu vaihtamaan. Tämä on palvellut edellisen isännän kalastus- ym. romppeitten säilyksessä, saa nähä mitä tästä saisi kehiteltyä.

Remontin ja laajennuksen pähkäilyä

Kirvesmies kävi tontilla katsomassa kohdetta - totesi suunnilleen että mikäpäs siinä, kunhan saataisiin aikaiseksi jonkinlainen suunnitelma mitä tehdään. No siinäpä se. Helpommin sanottu kuin tehty; taas kerran.

Tästä eteenpäin terassin jatketta?

Laajennus ois kiva - terassin suuntaan lisää tilaa, ja kun näissä täkäläisen ilmaston olosuhteissa ollaan, niin sekin saisi olla katettua, edes puolilämmintä tilaa. Nykyinen keittiösoppi on kohtuullisen epäkäytännöllinen umpiperä, miten tehdä laajennusta niin, ettei soppikopperoita tule ennestäänkin lisää?

Yläkaappi jo otettiin irti, alakaappi odottaa samaa. Katsotaan saako kaapistoja johonkin hyödynnettyä - mahdollisia DIY-projekteja...

Katto, jonka ajattelin antaa toistaiseksi olla kun pitää sentään veden, sai nyt sitten kuitenkin uusimistuomion, on ohutta alumiinipeltiä.
Terassilaajennuksen tieltä, ja ylipäänsä, että tontilla olisi helpompi hommailla, pitäisi kaataa puuta. Kyseiset hongat ja koivut ovat kyllä niin hongankolistajia ja lähellä rakennuksia, että ovat haasteellisia kaadettavia jopa tuolle armaalle ammattilaiselle. Ja sen ammattilaisen elokuu menee peltopelleillessä.

Apulaishaasteita

Yksi tämän remontteeraajan haasteista tässä hommassa on pikku-"apulaisten" viihtyminen. Äiskä saa hommailla rauhassa just niin kauan kuin apulaisten Aku Ankka tmv. innostusta kestää. Ihan eka kerralla Akujen ym. parissa viihdyttiin melkein kaksi tuntia kun kaikki oli uutta  - nyt jo hiukan viehätystään menettäneet lehdet, kirjat ja palapelit ei enää pidä kahta apulaista otteessaan kovin kauan. Sitten alkaa äidin huutelu... Ja äiti odottaa ensi viikon alkua kuin kuuta nousevaa; ensi maanantaista alkaen pääsevät apulaiset taas kahtena päivänä viikossa hoitoon kesätauon jälkeen, jospa sitten alkaisi rojekti edistyä!

Tästä taas jatkuu seuraavalla kerralla apulaisten työt.

Viikon päästä on kylläkin tulossa taloon yksi uusi karvainen apulainen, saapas nähdä, miten sen kanssa hommat onnistuu. Ja samaten navetan puolella alkaa poikimaralli, saattaa myös hieman haitata harrastuksia.

Olisikohan kunnan rakennusvalvontakin kohta jo palaillut lomilta, viimeksi kun yritin soitella siihen suuntaan, niin automaatti vain ilmoitti, että viestilaatikko on täynnä. Pitäis vissiin kuitenkin jottain suunnitella, kirvesmieskin olisi tulossa hommiin puolivälissä kuuta, jos nyt siihen mennessä olisi jotain suunniteltuna, että mitä sitä sitten tehdään.

Romut pois

Romun määrä jaksaa hämmästyttää. Kotona tavaraa on aina liikaa, mutta että metsissäkin!
Yksi aamupäivä kaiveltiin mökkitontilta metalliromua, ja sitä löytyi lopulta traktorin peräkärrryllinen. Rannasta raahattiin toistakymmentä katiskaa, joista osa oli jo litistynyt aluskasvillisuuden sekaan.

 

Pusikosta löytynyt vanha sähköhella saattoi olla jo naapurin puolella, mutta tuskinpa naapuri pahasti pahastuu siivouksesta. Etenkin kun hella oli kyllä jo melkoisesti puhkiruostunut. Niin ja näillä mökeillä ei siis ole sähköjä. Mikähän oli ollut alunperin ajatuksena tuoda tuommoinen tänne jumalanseläntaa?

Kyläyhdistyksen romunkeräykseen tuli hyvä läjä rahanarvoista tavaraa, joka väärässä paikassa on vain rumentamassa maisemaa. Ja olihan niihin katiskoihin tietysti jokunen onneton siivekäs päivänsä päättänyt; rupikonnalle apu tuli ajoissa, elottoman oloiseen kaveriin tulikin vipinää räpylöihin, kun pääsi vankilastaan vapaaksi.

Pusikon ja puuston raivausta

Edellisten omistajien ajatus oli ollut, että on hyvä ettei mökkiä näy järvelle - säilyy yksityisyys.
Noh, asiassa on kääntöpuolena tietysti se, ettei mökiltäkään oikein näy järvelle...

Näkymää mökin terassilta, oikeanpuoleisen pylvään vierestä näkyy himpun verran saunan kattoa. Saunojien yksityisyys taattu!

Selvääkin selvempää siis, että puustolle pitää tehdä jotain. Hätäensiapuna tämä emäntä on sitten Raivan kanssa raivaillut alkuun kaikki lepät, jotka vaan olen Raivalla katki saanut. Ja sillähän lähtee! Mainio väline satunnaisraivaajalle, miksei kuulema myös ammattilaiselle tietyissä tilanteissa. Ei pörisevää, savuttavaa ja painavaa konetta ja silti kun tekniikka on hallussa, niin ranteenpaksuinenkin leppä vaan napsahtaa poikki.

Rannan lepikot lähtevät siis ihan omin voimin, mutta tuota isoa puuta on myös riittämiin.

Tässä taas mökin terassilta - vilaus nukkuma-aittaa.
Tästä suunnasta paistaa keskipäivän aurinko, tai paistaisi jos, no niin...
Mietinnässä on aurinkosähköjärjestelmän laitto mökille, mutta tuskinpa ennen kuin tästä lähtee tukkia ja kuitua. Ja se taas on mökkiolosuhteissa mielenkiintoinen haaste - pikkutontilta vähiä puita ei tule mikään firma hakkaamaan, pitäisi saada jonkin lähiseudun hakkuisiin yhdistettyä. Ja toinen juttu on sitten, että moto kun pyörähtäisi tuossa, niin kiva varvikko olisikin yhtäkkiä työläs nurmikon laitto tai muuta rinnetontille mahdotonta.

Mutta eipä hätä tämännäköinen! Onneksi on tuo mies, jonka luona minä asun, ja sillä sopivat värkit tämmöiseenkin hommaan. Suunnitelmana hakata poimien isoja puita talvella, niin toivottavasti kuntta säilyisi. Jos vaan tuo mies joskus omilta rojekteiltaan joutais vaimonkin rojektiin vierailevaksi tähdeksi.

Mökin omistajaksi

 

Kesäkuisena päivänä, armon vuonna 2019, tuli hankittua mökki. Ihan perinteinen, rehellinen, suomalainen kesämökki. Järven rannalla, metsäisellä tontilla, huussi metsän laidassa, ei mukavuuksia.
Viimeiset vuodet aikoinaan rakkaudella hoidettu mökki on uinunut unohduksen unta aiempien omistajien ikäännyttyä.
 
Perusasiat mökissä kunnossa, muuten kyllä tekemistä piisaa. 

Tästä aloitetaan mökin uusi elämä ja omistajan mökkielämä.