Kyllä tuulettuu!
Hirsitalossahan on hyvä olla tuulettuva, ja hyvin tuulettuva alapohja. No nyt on!
Itse asiassa ollaan nyt niin tiukasti oltu normaalitöiden ohessa mökkitontilla hommissa, että päivitykset on vähän jälkijunassa.
Kävi tuuri, että mökkinaapurilla on pikkukaivuri, jolla saatiin pohjia kaivettua laajennusta varten. Iso kaivuri ei olisi mahtunutkaan, tai olisi tipahtanut töyräältä jorpakkoon. Ilman kaivuria oltaisi oltu kyllä pulassa. Pyörähtelihän se isäntä traktorillakin tuossa, mutta eipä se kovin näppärä noin ahtaassa tilassa ole. Talon sisältä piti kaikki kaivaa käsipelissä, pohjaa piti saada alemmas, että saa kunnolla eristetyn ja tuetun! lattian. Entisen lattian vasat olikin hirsiä, jotka oli tuettu suoraan maahan. Ihme kyllä, vissiin viettävä rinne ja läpäisevä maalaji oli pelastanut tilanteen, kun kosteutta ei ollut kuitenkaan noussut, hirsi oli kyllä toisesta päästään hapertunut pölyksi.
Ja vielä lähti nurkalta yksi mänty, joka mennessään ryykkäsi katon nurkkaan vekin... no, kattokin on menossa vielä vaihtoon. Tai siis pellit. Ja jatketta siihen tulee joka tapauksessa.
Samalla kun kone möyri pihassa ja tsiljoonaan kertaan mittailtiin, mihin uudet perustustolpat tulevat ja minne asti laitetaan finfoameja, niin minä jatkoin niitten pirun lasivillojen kaivelua. Onneksi sattui olemaan harvinaisia lämpimiä kelejä, niin villanpölyt pääsi pesemään pois pulahtamalla järveen.
Salaojaputkikin laitettiin, vaikka eipä ollut vesi jäänyt ennenkään tuohon seisomaan.
Mökille johtavaa polkua raivattiin jo sitten sen verran, että kivirekka pääsi tuomaan sorat ihan mökin nurkalle. Eli pikkuhiljaa se luonnontilaisuus väkisinkin vähenee, harmi. Sitä kun näköjään toisinaan elättelee romanttisia kuvitelmia, että hommat luistavat noin vain jotenkin kunttaan ja puustoon kajoamatta...
Ja välillä syödään raksalla retkieväitä, paistetaan vaikka makkaraa. Onneksi saunaa voi käyttää pienesti tukikohtana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida, kiitos ja mielellään!