tiistai 27. elokuuta 2019

Mökin "haltuunotto/omaksuminen"

Vähän niinkuin muuttaessa uuteen asuntoon, tuntuu, että mökkeilynkin aloittamisessa on jonkinlainen sisäänajovaihe.

Vuppana on jo ottanut mökkitontin omakseen, nuori (9 vkoa) ja ennakkoluuloton kun on.
Sellainen, tiedätkö, kun paikka ei tunnu oikein vielä omalle ja sitten pikkuhiljaa valtaa nurkkia itselleen: muuttaessa sillä, että kantaa tavaransa sisään ja saa ne mieluisille paikoilleen. Tässä mökkihommassa sama juttu; nyt alkaa tontti olla hallussa, rajapyykit etsitty, pusikoita on raivailtu, roskia kerätty ja isoakin puustoa jo katseltu sillä silmällä, että mitkä puut lähtevät ja miltä täällä sitten näyttää. Maltoin jo hetken istua nykyisellä terassillakin miettimässä näkymiä - ehkä se siitä alkaa muotua uusi mielenmaisema/mielimaisema.

Uusi mielimaisema?
Mökki itse odottaa vielä syvällisempää tutustumista, yöpymistä, takkatulta ja aamuteen juontia. Ja saunakin on vieä koeajamatta. Ei vaan tekisi mieli nyt vielä kantaa tavaraa mökille, kun suunta on toistaiseksi toiseen suuntaan, tulevan remontin alta pois. Ja aiai kun sitten aikanaan pääsee sisustusta miettimään!



sunnuntai 25. elokuuta 2019

Kiuas kuntoon!

Saatiin kuin saatiinkin kiuas pihalle saunasta ja tyhjäksi. Kiukaan röörit oli ihan täynnä savupiipun ruostetta ja olipa viimeisiltä saunojilta jäänyt varmaan tuhkatkin tyhjentämättä, oli sen verran mömmöä alaosassakin. Ja rautanauloja.
Tässä vaiheessa näyttää vielä vähän huonolta

Mutta upeeta mahtavaa! Kiuas oli kuitenkin ehjä, joten se odottaa omalla paikallaan saunassa, että piipun pätkä saadaan hommattua. Oli kiukaassa se sen kilpikin tallella, ja osoittautui olevan vuodelta 1996, tuoreempi kuin arvelinkaan. Mutta kunto olisi voinut olla parempikin, jos olisi ollut vähän puhtoisempi.
Vielä tästä noustaan!


Niin, kai tiesit, että emäksinen tuhka syövyttää metalliosia tehokkaasti ruosteisiksi? Varsinkin sitten kun koko hoito kostuu. Kannattais niitä tuhkia putsailla ihan taajaan.

torstai 22. elokuuta 2019

Mökin vanhat pohjakuvat


Sain kunnasta rakennuslupakuvat vuodelta 1974. No, ihan ei ole mökki rakenneltu kuvien mukaan, katon harjakin on eri suuntaan. Ei ole tainnut olla tuohon aikaan niin ihan nökönnuukaa, ja liekö nyt sitten mitatkaan ihan prikulleen, eli joka tapauksessa mittaushommiksi menee. Jotenkin oli tuo jo odotettavissakin.

Leikkauskuvista näkyy sentään eristepaksuudet, mutta kattokaltevuus on taas jo toinen juttu, kun koko katto on eripäin.

Mutta tästä jatketaan. Pähkäily tulevasta terassisysteemistä jatkuu, huomenna saapuu paikallisen lasifirman mies katsomaan kohdetta ja pähkäilläänpä sitten yhdessä.

maanantai 19. elokuuta 2019

Hardcore-kotoilua


Tätä voi jo pitää kovanluokan kotoiluna: nyt on kaikki mustaherukat kerätty ja viimeinen satsi mehua höyrystymässä - ja eihän noita satseja ollutkaan viikon aikana kuin 18! Siitä kun laskee, että yhdestä mehustimillisesta tulee n. 3,5 litraa tuhtia mehua, niin sitä on nyt pakastimessa n. 63 litraa ja sen kun sitten juotavaksi laimentaa kolmella tai jopa neljällä osalla vettä, niin valmista juotavaa tulee huimat 189 - 252 litraa!
Ja ei muuten sitten osteta tähän talouteen kaupasta mehuja ennen kuin pakastin on juotu tyhjäksi...

Jospa sitä kohta taas ehtisi johonkin muuhunkin kuin mehunkeittoon normaalihommien ohella. Rakennusvalvonnasta onkin jo kuulemma postitettu mökin piirustukset, joten jospa posti toisi ne pian, niin pääsisi niitä tutkailemaan ja uutta suunnittelemaan.

torstai 15. elokuuta 2019

Mitä tehdä mehunkeiton sivutuotteille?

Sivutuotetorttu
 
Tähän aikaan vuodesta on mualaisilla suuri marjarevohka. Tai ainakin on perinteisesti ollut ja aika monella iäkkäämmällä vieläkin. Ilmaista evästä metsien ja pihojen täydeltä! Ja kaikki olisi pakko saada talteen! Eli ei aikaa nyt hetkeen mökkihommiin...

Meillä on mustaherukkapensaita pihassa yli oman tarpeen, ja yleensä joku tuttukin on käynyt niitä poimimassa itselleen. Joten ei kuvittelisi, että haluaisin vielä säästää mehunkeiton sivutuotteitakin! Mutta kun niiden eteen on sellainen vaiva nähty, ensin kerätty marjat (puhumattakaan pensaiden hoidosta, leikkauksista, tukien rakenteluista ym), sitten keittiön vankina höyrytetty mehua.  Paitsi mehua, niin tuotteena tulee mäskiä (marjojen kuoret ym) ja sitten tuota liian paksua jämämehua/siemensössöä. Mäskiä yritin joskus syöttää jopa lehmille, no eivät syöneet. Jos olisi kanoja tai vuohia niin niille varmaan kelpaisikin. Kerran jopa höyryttelin satsin mehua riivityistä, puhtaista marjoista ja keitin sen mäskistä hilloa. No ei herättänyt hurraahuutoja perheessä, kun kaupan ylimakea mansikkahillo on parempaa. Joten mäski menee nykyään kompostoriin.

Siemensössön siivilöin mehua valuttaessani, ja se on sellaisenaan hyvää vaikka jogurttiin tai smoothieen, siitäkin olen hilloa keitellyt, mutta ihan parasta se oli nyt tuossa viimeisimmässä tuotoksessa: unelmatorttupohja, sen päälle siemensössöä, johon on sekoitettu juoksevaa hunajaa, lisäksi kermavaahtoa/vaniljakastiketta. A vot horoshoo!

Niin, olen keitellyt 11-litraisella mehustimella nyt viisi satsia, jokaisesta satsista sokeritonta mehua pakkaseen n. 6,5 litraa, eikä pensaista ole vielä läheskään puoliakaan kerätty.

maanantai 12. elokuuta 2019

Venyyhän se tietysti se rojekti

Olin haaveillut, että mökkihommiin pääsisi tässä jo het kohta, mutta on aina tätä kaikkea muuta. Jos sitä saisikin keskittyä vain tuohon, niin johan alkaisi tapahtua! Mutta kun eletään tässä ihan reaalimaailmassa, jossa on kaikkea ynnä muutakin. Mutta onneksi ihan iloisiakin juttuja tähän kaikkeen mahtuu, eilen tuli taloon karvapallero, ihan selvää mökkikoira-ainesta, kunhan tuosta hieman kasvaa, että pysyy kävelyvauhdissa perässä ja osaa kulkea rappusia.


Samaan syssyyn alkoi mustaherukkasesonki tarkoittaen poimimista ja mehuntekoa, siitä ei karata mökille...

Rakennusvalvontaan sentään sai jo yhteyden, tarvittaisiin niitä mökin piirustuksia heidän arkistostaan, että pystyisi sitten suunnittelemaan jatkoa. Kävi ilmi, että näinkin kummaan asiaan vaikuttavat sisäilmaongelmat - langan päässä ollut henkilö ei voi mennä arkistoon hakemaan papereita, kun ne ovat rakennuksessa, jossa on kosteus- tms ongelmia. Ja se toinen hlö, joka voisi ne hakea, on tietysti kiireinen. Ymmärrän tätä jo altistunutta henkilöä, itsekin olen aikoinaan työskennellyt tiloissa, joissa olisi voinut sairastua pahemminkin, nyt minulle ehti tulla vain hyvin epämääräisiä, mutta sinällään häiritseviä oireita. Mutta tunnistan kyllä rööreissäni, jos jossain on jo vakavia ongelmia, joten tämän mökin hankinta oli siltä osin ainakin helppoa, että vaikka käytön puutteeesta johtuvaa hajua mökissä oli, niin eihän se mistään ongelmista sisäilmassa kielinyt.

No eipä auta kuin odottaa aikaa vapaampaa.

torstai 8. elokuuta 2019

Lasiterassi: Hajuvesi lihapullassa?

Kyllä on hienoja lasiterasseja tarjolla. Tai äkkiseltään nettiselailun perusteella vaikuttaisi, että valtakunnassa on yksi isoja lasiterasseja tekevä firma. Kaikenmaailman pikkujuttuja saa kyllä ja sellaisen tekee vaikka kakkosnelosista ja laseista, mutta jos tuommoinen ihan kunnollinen lisäke olisi suunnitteilla? Oisko kellään vinkata?

Vähän epäilyttää sekin, jos tuohon vanhan hirsimökin jatkeeksi laittaa tuollaisen 2020-tyylipuhtaan kaunottaren, niin onko se ihan hajuvesi lihapullassa? Ja maksaakin maltaita.

Nämä firmat, niin... katsotaanpa miten nopeasti tuosta firmasta tai pikemminkin sen firman nimissä puhelinmyyjä/ajanvaraaja soittelee käyntiaikaa varatakseen; kas kun tilasin netissä esitteen. Tuossa yksi päivä erehdyin täyttämään kilpailukupongin netissä - voisi voittaa viidellä tonnilla ikkunoita ja ovia. Heti seuraavana päivänä joku soitti edustajan käyntiaikaa varatakseen! Noh, eipä tänne mökille kovin tonnikaupalla ole aikomus uusiin ikkunoihin laittaa, paitsi tietysti jos ne voittaisi ja saisi ilmaiseksi! Eli kuinka ollakaan, en ottanut edustajaa käymään.


Mökin historia ja nykytilanne

Olin etsiskellyt mökkiä tai tonttia tietyn järven rannalta jo jonkin aikaa, katselin aina torin ja etuoven tämän seudun myytävät, niitä vain ei hurjasti ollut, tai jos joskus harvoin oli, niin jokin ei täsmännyt, usein se oli hinta. Mökin piti olla kodin lähistöllä, että siellä voisi piipahtaa töidenkin jälkeen illalla, vapailla kun ei tässä hommassa paljon herkutella (tämän kesän ruhtinaalliset kahdeksan (8) vapaapäivää on jo kulutettu). Olin myös levittänyt sanaa tutuille ja kumminkaimoille ja tämä konsti osoittautuikin parhaaksi. Näin kuulin tästä paikasta; vanhempi pariskunta oli kertonut aikeistaan luopua mökistä. Mökki oli ollut joitain vuosia jo hyvin vähällä käytöllä. Ja niinhän se on kaikissa taloissa, että kun niissä asutaan ja niitä käytetään, niin silloin paikat pysyvät myös kunnossa, jatkuvalla pienellä huollolla. Korjausvelkaa alkaa asumattomana tulla nopsaan.

Mökki on rakennettu 1970-luvun puolivälissä, päämökki on n. 30 m2, pystytetty vanhoista sauna/pesutuvan hirsistä. Hyvin on mökki tehty, on korkeilla betonipilareilla ja tietysti kun vettä ei sisään tule eikä mene, niin rakenteet ovat kuivat. Avotakka lämmönlähteenä, kylläkin pelti on, joten edelliset asukkaat ovat yöpyneet mökillä myöhään syksylläkin ja pelti kiinni on tupannut tulemaan kuuma nukkua. Sähköjä ei ole, maassa on kaivonrengas jääkaapin virkaa toimittamassa ja sisällä on toimiva kaasuliesi ja ilmeisen vähällä käytöllä ollut kaasuvalo. Pihan perällä perinteinen huussi, jolle on jo meidän pihassa paketissa odottamassa kilpailija - Biolanin kompostoiva käymälätsydeemi.

Tontti on mökkitontiksi pieni, neljänneshehtaarin. Mutta kun rannat on myöhemmin kaavoitettu, on joka tontilla jossa on rakennuspaikka sama määrä rakennusoikeutta. Jyrkähkö rinnetontti. Ranta on "melkein oma", sähköyhtiö omistaa rannat, koska säätelee veden korkeutta, kun on niillä sähkömylly tuolla jossain, mutta asukas saa käyttää rantaa kuin omaansa, paitsi tietysti naapurin maalle ei saa rakentaa. Paitsi että aikoinaan on annettu kaikenlaisia suullisia lupia (tämä kirvoitti rakennusvalvonnan immeiseltä jonkinsortin palopuheen), joilla on sitten rakenneltu ilmeisen villisti ja kaipa tämänkin tontin sauna on osaksi voimafirman maalla. Siltä se ainakin vaikuttaa jos Kansalaisen karttapaikan kartan rajaviivoja on uskominen. Mutta ranta on lapsiperheen unelma - kova hiekkapohja ihan luonnostaan ja pikkuhiljaa hitaasti syvenevä vesi.


Sauna on kirvesmiesten rakentama silloin joskus, vanhan talon kavennetuista hirsistä, ei suuren suuri, löylyhuone ja pukuhuone. Tällä hetkellä löylykelvoton, rautapiippu oli ruostunut puhki ja se kun otettiin irti, niin kiuas tupsahti täyteen ruostetauhkaa. Odottaa hetkeä, kun saadaan kannettua koko hökötys pihalle tyhjennykseen ja päästään tutkimaan, onko itse kiuas ok. Kunhan kiuas ja piippu on kunnossa, niin eikun kylypemmään! No, saattaahan saunassakin tulla jotain rojektia.







Sitten on nukkuma-aitta, josta "pienellä sisustuksella" voi saada kivan. Kunhan ensin korjaa vähän kattoa. Ja ehkä vielä jotain.


Lisäksi tontilla on hirsinen ikkunaton vaja, siirtohirsistä sekin, takaseinästään maahan uponnut; alimmat hirret joutuu vaihtamaan. Tämä on palvellut edellisen isännän kalastus- ym. romppeitten säilyksessä, saa nähä mitä tästä saisi kehiteltyä.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Remontin ja laajennuksen pähkäilyä

Kirvesmies kävi tontilla katsomassa kohdetta - totesi suunnilleen että mikäpäs siinä, kunhan saataisiin aikaiseksi jonkinlainen suunnitelma mitä tehdään. No siinäpä se. Helpommin sanottu kuin tehty; taas kerran.
Tästä eteenpäin terassin jatketta?
Laajennus ois kiva - terassin suuntaan lisää tilaa, ja kun näissä täkäläisen ilmaston olosuhteissa ollaan, niin sekin saisi olla katettua, edes puolilämmintä tilaa. Nykyinen keittiösoppi on kohtuullisen epäkäytännöllinen umpiperä, miten tehdä laajennusta niin, ettei soppikopperoita tule ennestäänkin lisää?

Yläkaappi jo otettiin irti, alakaappi odottaa samaa. Katsotaan saako kaapistoja johonkin hyödynnettyä - mahdollisia DIY-projekteja...
Katto, jonka ajattelin antaa toistaiseksi olla kun pitää sentään veden, sai nyt sitten kuitenkin uusimistuomion, on ohutta alumiinipeltiä.
Terassilaajennuksen tieltä, ja ylipäänsä, että tontilla olisi helpompi hommailla, pitäisi kaataa puuta. Kyseiset hongat ja koivut ovat kyllä niin hongankolistajia ja lähellä rakennuksia, että ovat haasteellisia kaadettavia jopa tuolle armaalle ammattilaiselle. Ja sen ammattilaisen elokuu menee peltopelleillessä.

lauantai 3. elokuuta 2019

Apulaishaasteita

Yksi tämän remontteeraajan haasteista tässä hommassa on pikku-"apulaisten" viihtyminen. Äiskä saa hommailla rauhassa just niin kauan kuin apulaisten Aku Ankka tmv. innostusta kestää. Ihan eka kerralla Akujen ym. parissa viihdyttiin melkein kaksi tuntia kun kaikki oli uutta  - nyt jo hiukan viehätystään menettäneet lehdet, kirjat ja palapelit ei enää pidä kahta apulaista otteessaan kovin kauan. Sitten alkaa äidin huutelu... Ja äiti odottaa ensi viikon alkua kuin kuuta nousevaa; ensi maanantaista alkaen pääsevät apulaiset taas kahtena päivänä viikossa hoitoon kesätauon jälkeen, jospa sitten alkaisi rojekti edistyä!

Tästä taas jatkuu seuraavalla kerralla apulaisten työt.

Viikon päästä on kylläkin tulossa taloon yksi uusi karvainen apulainen, saapas nähdä, miten sen kanssa hommat onnistuu. Ja samaten navetan puolella alkaa poikimaralli, saattaa myös hieman haitata harrastuksia.

Olisikohan kunnan rakennusvalvontakin kohta jo palaillut lomilta, viimeksi kun yritin soitella siihen suuntaan, niin automaatti vain ilmoitti, että viestilaatikko on täynnä. Pitäis vissiin kuitenkin jottain suunnitella, kirvesmieskin olisi tulossa hommiin puolivälissä kuuta, jos nyt siihen mennessä olisi jotain suunniteltuna, että mitä sitä sitten tehdään.

perjantai 2. elokuuta 2019

Romut pois

Romun määrä jaksaa hämmästyttää. Kotona tavaraa on aina liikaa, mutta että metsissäkin!
Yksi aamupäivä kaiveltiin mökkitontilta metalliromua, ja sitä löytyi lopulta traktorin peräkärrryllinen. Rannasta raahattiin toistakymmentä katiskaa, joista osa oli jo litistynyt aluskasvillisuuden sekaan.

Pusikosta löytynyt vanha sähköhella saattoi olla jo naapurin puolella, mutta tuskinpa naapuri pahasti pahastuu siivouksesta. Etenkin kun hella oli kyllä jo melkoisesti puhkiruostunut. Niin ja näillä mökeillä ei siis ole sähköjä. Mikähän oli ollut alunperin ajatuksena tuoda tuommoinen tänne jumalanseläntaa?

Kyläyhdistyksen romunkeräykseen tuli hyvä läjä rahanarvoista tavaraa, joka väärässä paikassa on vain rumentamassa maisemaa. Ja olihan niihin katiskoihin tietysti jokunen onneton siivekäs päivänsä päättänyt; rupikonnalle apu tuli ajoissa, elottoman oloiseen kaveriin tulikin vipinää räpylöihin, kun pääsi vankilastaan vapaaksi.

torstai 1. elokuuta 2019

Pusikon ja puuston raivausta

Edellisten omistajien ajatus oli ollut, että on hyvä ettei mökkiä näy järvelle - säilyy yksityisyys.
Noh, asiassa on kääntöpuolena tietysti se, ettei mökiltäkään oikein näy järvelle...

Näkymää mökin terassilta, oikeanpuoleisen pylvään vierestä näkyy himpun verran saunan kattoa. Saunojien yksityisyys taattu!

Selvääkin selvempää siis, että puustolle pitää tehdä jotain. Hätäensiapuna tämä emäntä on sitten Raivan kanssa raivaillut alkuun kaikki lepät, jotka vaan olen Raivalla katki saanut. Ja sillähän lähtee! Mainio väline satunnaisraivaajalle, miksei kuulema myös ammattilaiselle tietyissä tilanteissa. Ei pörisevää, savuttavaa ja painavaa konetta ja silti kun tekniikka on hallussa, niin ranteenpaksuinenkin leppä vaan napsahtaa poikki.

Rannan lepikot lähtevät siis ihan omin voimin, mutta tuota isoa puuta on myös riittämiin.
Tässä taas mökin terassilta - vilaus nukkuma-aittaa.
Tästä suunnasta paistaa keskipäivän aurinko, tai paistaisi jos, no niin...
Mietinnässä on aurinkosähköjärjestelmän laitto mökille, mutta tuskinpa ennen kuin tästä lähtee tukkia ja kuitua. Ja se taas on mökkiolosuhteissa mielenkiintoinen haaste - pikkutontilta vähiä puita ei tule mikään firma hakkaamaan, pitäisi saada jonkin lähiseudun hakkuisiin yhdistettyä. Ja toinen juttu on sitten, että moto kun pyörähtäisi tuossa, niin kiva varvikko olisikin yhtäkkiä työläs nurmikon laitto tai muuta rinnetontille mahdotonta.

Mutta eipä hätä tämännäköinen! Onneksi on tuo mies, jonka luona minä asun, ja sillä sopivat värkit tämmöiseenkin hommaan. Suunnitelmana hakata poimien isoja puita talvella, niin toivottavasti kuntta säilyisi. Jos vaan tuo mies joskus omilta rojekteiltaan joutais vaimonkin rojektiin vierailevaksi tähdeksi.

Kesän saavutuksia

 Kylläpä onkin aikaa hurahtanut, mutta onneksi on raksa myös edennyt samassa suhteessa! Keväällä rakenneltiin kattoa, siitä jatkettiin taas ...