Hyvää joulua!

 Hyvää joulua kaikelle kansalle! 

Kun tämä kummallinen vuosi nyt päättyy, niin  ollaanko jotain opittu? Toivottavasti, ja yksilötasolla varmasti joillakin oppi on tullut rytisemällä, kovimman kautta. 

Meidän eloomme poikkeusolot ovat vaikuttaneet kuitenkin melko vähän,  kun nyt muutenkaan täältä syrjänperältä ei ole välttämättä pakko liihotella väkijoukkoihin ja varmuusvarastoja on vaikka muille jakaa (nimim. teurastettiinpa tuossa lehmä ja lihaa pakkaseen laitettavaksi tuli 275kg...). 

Enpä arvannut mökkiä puolitoista vuotta sitten ostaessani, että vuoden päästä iskee kansaan mökkibuumi ja nuoretkin lähtevät maalle metropolien sijasta- no ehkä eivät aivan vapaaehtoisesti. Nyt olisi ollut mökille käyttöä, harmi vaan, ettei siellä vielä voi lomailla. 

Toivotaan  että tulevana vuonna asiat etenee suotuisasti paitsi rokoterintamalla niin mökkiraksallakin!

Myrskyn merkit

 Ei tullut heti Aila-myrskyn jälkeen käytyä mökillä, mutta sitten kun sinne ehdin, niin olihan siellä jotain tapahtunut.Valtaisa kaksoisrunkoinen koivu oli rojahtanut pitkin pituuttaan mökin pihalle, juuret kohti taivasta; naapurin metsän puolelta asti oli yltänyt hieman mökin katolle. Ei ollut tullut mieleenkään, että tuo puu ja tuolta suunnasta tulisi mökkiin asti. No onneksi mitään ei särkynyt (no hoh, eipä ole paljon särettävääkään tuossa mökissä juuri nyt!). Sielläpähän pötköttää kunnes tuo moottorisahamies ehtii mökkitontillekin. Naapuri ei ollut innokas tulemaan hakemaan omaansa pois, joten pistetään me se pois poikki ja pinoon.

Muuten syksy on vaan mennyt. Ja mennyt. Emäntä yrittää nyt lepäillä ennen kevään mökkirypistystä ja saada ennen sitä hemoglobiininsa kohoamaan, että jaksaa taas vähän paremmin. Satunnaisia turinoita saattaa täällä ilmestyä ennen kevättohinoitakin, mutta remontti jatkuu kyllä vasta reilusti ensi vuoden puolella. Mukavaa joulun odotusta kaikelle kansalle!

Perustavanlaatuisia hommia

 Pohjien teko on työlästä - korkojen, paikkojen ja hermojen mittaamista, kaivelua ja tuon ja tämän laittamista. 

Laajennusosalle ja itse asiassa mökin sisällekin lattiaa kantamaan tarvitaan tolpat ja niiden alle valulaatat - iisibiisi, mut laita ensin suodatinkangas, sitten tyroksit, soraa, alapa tehdä valumuotit, laita ne paikoilleen oikeaan korkoon, vuokraa täry - loputtoman tuntuista ähellystä, ennen kuin mitään on valmiina. Ja jos olisikin kokonaan uudisrakennus kyseessä, niin voisi aloittaa puhtaalta läntiltä, nyt kiertele tolppia styroksien kanssa, kaiva maata kottikärrypelissä mökin sisältä jne.

.

Avotakkakin sai viimein kyytiä ja lähistöllä mökkeilevä muurari kävi katsomassa, millaista tuohon kannattaisi tilalle harkita. Hyvä että kävi, nyt on suunnitelmat selkeämmät senkin osalta. Ammattilaisia etsiessään kannattaa muuten kysellä tutuilta, tämäkin löytö oli tuttavan tiedossa. Tässä alkaa laatikkoleikki jo hahmottua.

Mökkipohja rupeaa näyttämään aikas isolta! Tämän reunan uloke on kylläkin terassin osuutta, mutta uusi osa tulee isoon kiveen asti.

 Ja eikun valamaan!

Hilaa paikalle traktori, aggregaatti, betonimylly, vesipumppu (toimii muuten akulla!) sementit, harjateräkset, pilariharkot... ja ne orjat, jotka myllää, kärrää... ja ipanat saunalle lukemaan akuja ja vasaroimaan omia juttujaan. Ja se koira. Tietysti.

Taas se aika vuodesta

 

Tänä vuonna olin edes hiukkasen fiksumpi, ja onnistuin sanaa levittämällä saamaan muitakin poimimaan mustaherukoita, ihanaa, ei jääneet kaikki meille poimittavaksi ja höyryteltäväksi! 

Herukoita meillä kyllä on vaikka lampaat söis. Koira lampaan vaatteissa niitä syökin:

Nyt on siis pihhuutettu vasta 25 litraa valmista pakastimeen laitettavaa, ja jos korkeintaan yhden satsin enää lisää, jos jaksaa. Viime vuonna oli vähän toinen tahti https://mokkiajaremontiikkaa.blogspot.com/2019/08/hardcore-kotoilua.html 

 Kuinka ollakaan, eipä tullut kaikkia viimevuotisia talven aikana juotua, niitä on pakastimessa vieläkin, että jos nämä yhdessä riittäisi tulevan vuoden tarpeiksi.

Ja tulipa sitten uusi idea mehunkeiton sivutuotteiden hyödyntämiseen: likööri! Noh, odotukset eivät ole korkealla, mutta sattui olemaan kirkasta viinaa kaapissa, kun ei se näy meillä hupenevan, niin soppiihan tuota kokkeilla. Siemenmössöä ja sokeria kerroksittain purkkiin, päälle viinaa ja niinikään kaapista löytynyt vaniljatanko keskelle, ja sitten odotellaan muutama viikko. Netistä kyllä löytyy ohjeita. Olen joskus ystävien luona maistanut heidän itse, omista kirsikoista tekemäänsä likööriä, joka oli todella hyvää! Että jospa jouluna sitten maisteltaisi omaa jälkiruokalikööriä... no joo, epäilyksiä on...

Hirteen

Tuli sitten kuitenkin hirrenvaihtoa, vaikka päällisin puolin mökin hirret näyttivät kovilta. Siinä kun aloin niitä lasivilloja kaivella, niin makuuhuoneen ulkoseinässä olikin kohta, jossa veitsi upposi hirteen kuin voihin. 

 

Seinään olikin jätetty vanhaa lahoa hirttä jo silloin pystytysvaiheessa, osin oli paikkailtu lankuilla, mutta sitten lahoväliin oli vain tungettu lasivillaa. No nyt puu oli paikoin pelkkää pölyä.

Eihän siinä (isännän) auttanut kuin ottaa moottorisaha känsäiseen käteen, hirret palasiksi.

 Joku oikea ammattilainen olisi ehkä osannut tehdä paikkauksesta paremman ja kauniimman, mutta näillä mennään.

Hirmuinen määrä ähellystä on tähänkin seinän pätkään laitettu!

Tuulettuva alapohja

Kyllä tuulettuu! 

Hirsitalossahan on hyvä olla tuulettuva, ja hyvin tuulettuva alapohja. No nyt on!

Itse asiassa ollaan nyt niin tiukasti oltu normaalitöiden ohessa mökkitontilla hommissa, että päivitykset on vähän jälkijunassa.

Kävi tuuri, että mökkinaapurilla on pikkukaivuri, jolla saatiin pohjia kaivettua laajennusta varten. Iso kaivuri ei olisi mahtunutkaan, tai olisi tipahtanut töyräältä jorpakkoon. Ilman kaivuria oltaisi oltu kyllä pulassa. Pyörähtelihän se isäntä traktorillakin tuossa, mutta eipä se kovin näppärä noin ahtaassa tilassa ole. Talon sisältä piti kaikki kaivaa käsipelissä, pohjaa piti saada alemmas, että saa kunnolla eristetyn ja tuetun! lattian. Entisen lattian vasat olikin hirsiä, jotka oli tuettu suoraan maahan. Ihme kyllä, vissiin viettävä rinne ja läpäisevä maalaji oli pelastanut tilanteen, kun kosteutta ei ollut kuitenkaan noussut, hirsi oli kyllä toisesta päästään hapertunut pölyksi.

Ja vielä lähti nurkalta yksi mänty, joka mennessään ryykkäsi katon nurkkaan vekin... no, kattokin on menossa vielä vaihtoon. Tai siis pellit. Ja jatketta siihen tulee joka tapauksessa. 

Samalla kun kone möyri pihassa ja tsiljoonaan kertaan mittailtiin, mihin uudet perustustolpat tulevat ja minne asti laitetaan finfoameja, niin minä jatkoin niitten pirun lasivillojen kaivelua. Onneksi sattui olemaan harvinaisia lämpimiä kelejä, niin villanpölyt pääsi pesemään pois pulahtamalla järveen.

Salaojaputkikin laitettiin, vaikka eipä ollut vesi jäänyt ennenkään tuohon seisomaan.

Mökille johtavaa polkua raivattiin jo sitten sen verran, että kivirekka pääsi tuomaan sorat ihan mökin nurkalle. Eli pikkuhiljaa se luonnontilaisuus väkisinkin vähenee, harmi. Sitä kun näköjään toisinaan elättelee romanttisia kuvitelmia, että hommat luistavat noin vain jotenkin kunttaan ja puustoon kajoamatta...

Ja välillä syödään raksalla retkieväitä, paistetaan vaikka makkaraa. Onneksi saunaa voi käyttää pienesti tukikohtana.

Lasivilla on paholaisen keksintö

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin ainut asia, joka minua suuremmin mietitytti mökkiä ostaessa oli hirsien välissä eristeenä käytetty lasivilla. Se on rumannäköistä tursutessaan niin hirsien sisä- kuin ulkopuolellakin ja vielä pahempi, voi kätkeä yllätyksiä, kas kun kastuessaan sitä ei saa kuivaksi. Ja on ihan hel..tillisen pirullista käsitellä. Voi --- sitä kutinaa!

70-luvulla ei kai sitten paremmasta tiedetty, kun tämä mökkeröinen vanhoista hirsistä ladottiin. Nyt sitä sitten revin irti; inhottaa ajatus, että jostain nurkasta nukkuessa tupsahtaa lasipöllyä niskaan. Niinpä yritän saada pois, mitä lähtee, ja sitten taotaan hirsien väleihin pellavarivettä.

Löytyihän sieltä sitten yllätyskin, oli silloin jo alunperin jätetty lahoa hirttä seinään, väliin vain oli tungettu ihan hulvattomat määrät tuota paholaisen ainetta, ja tuostapa sitten kaaputin pois villoja puupölyn vain pöllytessä. Kuiva tuokin onneksi on, mutta muutama pala hirttä on vaihdettava, kun seinä murenee...

DIY kestävä viirinauha ulkokäyttöön

Ipanat rankuttivat puumajasta jo viime kesänä, ja kun vinkuna jatkui vieläkin, niin isäntä pisti töpinäksi ja sellainenhan (pohjana kuormalava, seininä vanhaa seinälautaa) syntyi kotipihan koivuun. Isovanhemmat toivat juhannukseksi vielä hämähäkkikeinun, ja oma leikkikeidas oli melkein valmis.

Itse olin suunnitellut mielessäni säänkestävää viirinauhaa jo jonkin aikaa, ja tuon majan yhteyteen se sopii kuin nenä päähän.

Meillä jää aika paljon tyhjiä muovikanistereita, ja sellaisten kyljistä leikkasin saksilla viirit, nauhaksi tuli pätkä paimenpoikaa. Vasaralla ja naulalla reiät viirien yläreunaan ja siitä pienillä nippusiteillä viirit kiinni nauhan kierteisiin niin, etteivät lähde liikkumaan. Joskus on ollut sinisiäkin kanistereita, ja olisikin tullut ihan hauska viirinauha, jos olisi laittanut vuorotellen valkeita ja sinisiä, mutta eipä nyt tähän hätään ollutkaan kuin noita valkeita 10 litran melassipönttöjä.

Pitää ehkä vielä tehdä lisää, materiaalia nimittäin löytyy, ja asetella nauhat vähän hienommin.

Tulee näitä välirojekteja, millonkahan sen mökin kimppuun todenteolla?? Huomenna alkaa rehunteko, jospa sitten sen jälkeen, sitten joskus...

Hyvää juhannusta !

Jotain ihanuuttakin ja hyväntuoksuista.

Saas nähdä vietetäänkö tänä vuonna juhannusta mökillä - tarkoittaen rehkimistä.

Lämpöä pakoon pääsee järveen, uinti omasta mökkirannasta on jo todettu olevan ihan parasta, ja saunasta suoraan, aivan upeaa! 

Talvilomalaisia

Toukokuisena sunnuntaina tuli pariskunta hakemaan omaan mökkiinsä tämän mökin hyvin palvelleita ikkunoita. Siinä yhdessä niitä purkaessamme paljastui ikkunan ulkopuitteen välistä, hyvin kapeasta raosta, vielä unenpöpperöisiä lepakoita. Onneksi vain kaksi, joten mistään mittavasta invaasiosta ei ollut kyse. Siitä poimin ne sievästi vatiin, hanskat kädessä tietysti, ja vein hataraan vajaan, mistä ne olivat seuraavaan päivään mennessä häipyneet. 

Netistä selvittelin, että olivat varmaankin joko pohjanlepakoita tai vesisiippoja, erona kuulema on, että toisella on suipommat korvat kuin toisella - eipä tullut niitä tarkemmin tutkittua. Talvihorros keskeytyi onneksi vasta sitten, kun alkoi olla jo lämmintä ja hyönteisiä liikkeellä. Onneksi ei tullut purettua ikkunoita keskellä talvea!

Miten ihmeessä voivat olla tuon villapölyn seassa, luulisi kutittavan?

Eli nyt on mökiltä jo ikkunatkin riivitty pois yhtä lukuunottamatta. Toukokuussa ennen muita kiireitä ehdin vielä raivata hieman rantaa, kerätä kaadetuista puista jääneitä risuja mutaisten traktorin urien täytöksi. Vähän rajulta se ranta näytti, mutta hyvä siitä tulee!

Vappu meni, ikkunat tuli

Vappua juhlimme, kuinka ollakaan, siinä sivussa, työn merkeissä.
Munkkeroiset paistelin ja isäntä teki simat, mutta pääasia tässä vapussa oli kyllä mökin ikkunoiden ja ovien saapuminen!

Laitoin toriin ostoilmoituksen isoista, kiinteistä ikkunoista sekä pariovesta ym, ja het kohta sain vastauksen - 500 kilometrin päästä... Vastaajan paketissa oli kokonaisen vapaa-ajan huvilan kaikki ikkunat ja ovet, ja olivat meille juurikin passelit, joten ruvettiin kauppoja hieromaan välimatkasta huolimatta. Siinä kun puolin ja toisin pähkäiltiin kuljetuskuvioita, niin myyjä tarjoutui paremmalla kuljetuskalustollaan tuomaan koko lastin meille saakka! Uppeeta mahtavoo, niin hän sitten vappupäivänä kurvasi pihaan pakettiauton ja peräkärrin täydeltä ikkunalastissa, ja mahtuipa mukaan vielä hissiluukullinen, melko massiivinen takkasydänkin.

Onneksi on tuota kalustoa, niin kuorman isoimpienkin ikkunoiden purku sujui, pienempiä nää ukot kantelivat sitten käsin. Nyt on ikkunoita katoksien alla ihan riittämiin ja ylikin jää tästä rojektista. Pitänee jatkaa rojekteja jossain toisaalla, että saa kaikki ikkunat käytettyä.

Tää painaa... kolminkertaiset lämpölasit, ison iso elementti. Mutta tulee olemaan hieno näkymä järvelle!

Eikä tässäkään vielä kaikki! Edessä makoilee takkasydän.

Sittenpä se onkin melkoinen tekeminen, että saadaan ikkunat vielä mökille asti ehjänä ja vielä paikoilleen! Isäntä jo tuossa pähkäili, että isoin järven puolelle tuleva ikkunaelementti on nostettava paikalleen puutavarakuormaajalla rungonpystytysvaiheessa ennen kuin kattoa laitetaan paikalleen - rannan puolella kun on niin jyrkkä alamäki, ettei sinne voi koneilla mennä.

Nämä käytetyt, mutta erittäin hyvät ja melko tuoreet ikkunat + ovet tulivat maksamaan rahteineen just sen verran, kuin peruuntunut koko porukan Teneriffan loma olisi kustantanut. Että näin.

Mökin suunnitelma on nyt taas suuntaa-antava, kuulema toimitaan näin: kun on mökki rakennettu nyt näillä olemassa olevilla ikkunoilla, jotka tietysti mitoiltaan hieman poikkeavat suunnitelmassa ja rakennusluvassa olevista, niin sitten valmiin mökin mukaan päivitetään kuvat ja lähetetään rakennusvalvontaan; että tämmönen tästä nyt sitten tuli. 
 

Maitoa, ternimaitoa, välimaitoa

Että saatais maitoa, niin lehmän pitää poikia, eli saada vasikka. Sitten saadaan ensimmäisistä kolmesta lypsystä ternimaitoa. Sitä juotetaan vasikalle, mutta hyvälypsyinen vanhempi lehmä tuottaa sitäkin niin reilusti, ettei vasikka jaksa kaikkea vetää. Ensimmäisinä päivinä lypsettyä maitoa ei voi laittaa meijeriin näiden terniominaisuuksien vuoksi, mutta onneksi se useimmiten kuitenkin sopii hyvin keittiökäyttöön.

No tuossa päivänä muutamana poiki Miina-lehmä kolmannen vasikkansa (joka sai nimekseen Sinko; s-vuosi meneillään). Hyvälypsyistä sukua kun on, niin jo ternimaitoa tuli reilusti. Sitä sitten yksi aamu syötiin uunijuustona (nam!) ja päiväkahvilla/-teellä pannarina (nam nam!). ja vielä vastaisen varalle laitettiin ternimaitoa pakkaseenkin.
Seuraavana päivänä, tai itseasiassa kahden päivän rojektina, tein välimaidosta (ternimaidon jälkeen, mutta ennen meijeriin laitettavaa) tein leipäjuustoa (nami nam!) ja isäntä teki omaa bravuuriaan, eli pannacottaa. Ja sitten vielä väänsin kahden litran pullataikinan, kierrepullia ja pikkupullia. No huh huh...

Kaikki ovat helppoja tehtäviä, tai no, pulla ei ihan niin yksinkertaista minun mielestäni. Normikansalaiselle haasteellisin osuus on tietysti löytää sitä ternimaitoa - kysäise lypsytilalta tai kauppahallista tai muusta erikoismyymälästä.


Uunijuusto:
1 litra ternimaitoa
1 tl suolaa

Voitele uunivuoka, sekoita suola maitoon, laita vuokaan ja uuniin 175 asteeseen 50-60 min.
Tarjoile kuuman/lämpimänä hillon tai marjojen kera.

Ternipannari kupruilee

Pannari

1 litra ternimaitoa
1 tl suolaa
5 dl vehnäjauhoja

Muuten siis ihan tavallinen pannariohje, mutta ilman munia. Sekoita ainekset ja jaa kahdelle pellille, voidellun leivinpaperin päälle uuniin 200 asteeseen(kiertoilma) n. 25-30 min. Kupruilee ja kohoilee uunissa paljon enemmän kuin tavallinen taikina!

 Leipäjuuston ohjeena käytän Kodin Kuvalehdessä jokunen vuosi sitten julkaistua ohjetta:

https://www.kodinkuvalehti.fi/reseptit/lisukkeet/leipajuusto-kotikonstein

Tein tämän nyt tosiaan tuohon välimaitoon, ja siitä tulee melko keltaista, kun on melko rasvaista...

Leipäjuusto

Ja lattiakin pois

Nyt alkaa mökkipahanen olla ihan alkutekijöissään. Ja näyttää ihan pahimmalta, jolloin iskee mieleen kysymys, olisiko päässyt helpommalla  jos olisi vain ostanut tyhjän tontin ja alkanut rakentaa ihan uutta?

Aika törkyistä, toivottavasti ei näin korona-keväänä saada myyräkuumetta

Lattian purku oli kyllä ihan yhtä aiheellista kuin yläpohjankin purku; oli siellä pesiä rakennettu ja yksi päivänsä päättänyt asukaskin lankkujen alta löytyi. Mökin alla ei hurjasti maavaraa ollut, esim. palkki, jonka varassa lattiavasat olivat, oli toisesta päästään maassa. Ja kannotkin oli jätetty mökin alle paikoilleen. Lie olleet liian sitkeässä silloin rakentamisen aikaan, nyt lähtevät helposti, ovat sen verran hapertuneet. Mutta armas ukkonenpa sai sitten idean, että nostetaan mökkiä traktorilla ilmaan, että saadaan yksi hirsivarvi alle lisää ja lattia eristyksineen paksummaksi. Katsotaan kuin tuon idean käy, jää odottamaan toteutusta.

Lunta on tontilla vieläkin ihan reilusti, joten on vielä onnistunut hakkuujätteiden eli oksien ja risujen poltto.
Lapsetkin ovat, tietysti, aina mukana, joten "mökkipäivään" on oltava edes pillimehua ja makkaranpaistoa kiukaassa.

Lupa myönnetty, mitäs sitä sitten pitikään

Juuri pääsiäispyhien alla tuli sähköpostiin tieto, että rakennuslupa on myönnetty. Ei kysymyksiä, ei lisätietopyyntöjä, myönnetty. Niin että mittees sitä sitten...

Tarvittavien katselmusten lista oli päätöksessä mukana, mielestäni melkoiset vaatimukset: savuhormi-, pohja-, rakenne-, käyttöönotto- ja loppukatselmukset. Tulee tunne, että ollaanko tässä jotain iisakinkirkkoa rakentamassa. Ja sitten kuitenkin, sattuneesta ajasta johtuen, sivuston yläreunan palkissa oli tieto, että tällä hetkellä katselmukset pyritään tekemään ETÄNÄ. Herttileijaa... mahtaa olla mielenkiintoinen toteutus.

Ja vastaava työnjohtaja on hankkeelle saatava, vielä on se hankkimatta.

Torista olen kovasti selaillut ikkunoita ja ovia, nyt ois niistäkin jo tultava konkretiaa, jos mieli saada aikaiseksi joskus jotain.

Ikkunat ja ovet

Voihan loma!

Entisessä maailmassa olisimme juuri palmun alla Teneriffalla, mutta nyt tässä nykyisessä maailmanjärjestyksessä vietämme kullanarvoisia lomapäiviä kotikonnuilla.

Tässähän lomaillaan, navetta- ja mökkiseurakoira emännän kanssa iltatarkilla, ja heti kielareita vaihtamassa vasikoitten kanssa.

Elukkatilallisina meillä on 26 vrk lomaa vuodessa per lärvi. Loma on tässä yhteydessä hieman harhaanjohtava sana, kas kun nuo 26 päivää sisältävät myös kaikki vuoden vapaapäivät. Kyllä, luit oikein, minulla on 26 päivää vapaata vuodessa. Tai no, harhaanjohtava tuo sana vapaa - jos ollaan kotona, niin kuin nyt, niin silloin ei kukaan muu käy navetalla iltatarkastuksilla, joten silloin käydään itse. Eli saamme vain vapaata lypsyistä, muuten nämä hommat pyörii tässä niin kuin aina. Okei, olemme onnistuneet yleensä järjestämään ukon kanssa niin, että olemme eri aikoina lomilla ja olemme onnistuneet järjestämään jonkun olemaan lomittajan kanssa lypsyillä, joten mahdollisesti jopa ruhtinaalliset 26+26=52 vrk vapaata vuodessa! (Mutta hyvin rajoitetusti kevät-kesä- ja syksyn poikima-aikaan, lomat yleensä muulloin. suom.huom.) Sitten jos sattuu olemaan ihan uusi lomittaja, joka ei ole ollut meillä ennen, niin eka lomapäivä menee perehdyttäessä.

Eli tämä kaikki muistaen, ja vähän kaikkea lisäksi (esim. ruuan valmistus joka ikinen päivä, kun ei ole työpaikkaruokailua), niin ihan jonkin verran olisi kaivannut poistumista tontilta. Ja nyt kun vielä hiukset pystyssä odotamme pahinta epidemia-aaltoa vuoden kiireisimmälle ajalle (ei olisi vara sairastaa edes lievästi saatikka sitten tuollaista...) niin täällähän ähötämme kotinurkissa ketään tapaamatta. Eikä ukko lomaile kotona, aina on jotain koneenkorjausta ja puunajoa.

Ei taija ihan hetkeen lumet vielä sulaa... ja tämä siis vähäluminen talvi...

Onneksi on MÖKKI! Eikun niin joo... sisätilat melko purettuina, ei sovellu lomailuun. Harmi kun ei rojekti ole yhtään nopeammin edennyt, nyt olisi mökkilomalle ollut tarvetta. Kävimme sentään yksi päivä mökillä koittamassa pilkkimistä (ei tullu mittään), laitoin saunan kiukaaseen tulet ja siinä paisteltiin makkkarat ja lämmenneessä saunan pukutilassa syötiin makkarat ja keksit.

Villat veks

Olin mietiskellyt, jos saisi tuosta mökistä humpsautettua ihan semmoisen Huvila&huussi -tyylisen uudistuksen - tai siis haaveissa olisi. (Kun vaan joku porukka tulisi ja tekisi!:-) Yksi mietinnässä olleista oli mökin välipohja - matalahan tuo mökki oli ja pimeä, niin yläpohjan aukaisu avartaisi ja kun laipion löisi valkeista laudoista niin valoistuisikin. Loppuvarmistus tälle oli, kun rakennussuunnittelija ehdottomasti suositteli tätä, kun vanhat villat (ja kaikki muu tauhka) haiskahtivat ylhäällä. Ja olihan niissä villavällyissä peuhannut elukka jos toinenkin..

Villat kyytiä odottamassa

Ensin piti tietysti tyhjentää koko mökki kaikista kalusteista ym, ihme kyllä, mahtuivat aittaan. Sitten piti tyhjentää yläpohja kaikesta roinasta ja villoista. Sitähän riittikin, vuosikertalehtiä, parit varsin retrot vaatteet, viinapulloja(tyhjiä), ikkunanpokia ym.Oli pikkuisen mökin vinniin mahtunutkin kaikenlaista!

Nämäkin "korkkiverhot" laitoin talteen, sua nähä, jos noista jotain kekkasee. Lisää näitä vanhoja Olvin tehtaan korkkeja löytyi pussissa yläpohjasta.

Lisää villoja ja kaikkea muuta

JA sitten, laipion purku! Kävi sutjakasti, ja ai kun on avaraa! (ja lattiat täynnä roskaa...) Niin ja lattiat lähtee seuraavaksi.

Lupahakemus jätetty, paperiton versio

Suunnittelija vinkkasi, että rakennuslupahakemuksen voi jättää sähköisesti lupapiste.fi -verkkopalvelussa siihen rekisteröidyttyään. Ja näppärä olikin, sitten kun loppujen lopuksi käytti omaa maalaisjärkeään, eikä takertunut jokaiseen pieneen yksityiskohtaan, kuten esim sunnittelijan valmistumisvuoteen. Ainakin ennen vanhaan, ennen näitä sähköisiä konsteja, kun suunnittelija oli kunnan rakennusvalvonnassa jo tuttu, niin ei tarvinnut kuin ilmoittaa kuka on; eiköhän ne tiedot sieltä löydy nykyäänkin.

Lupakuvat sain suunnittelijalta sähköpostin liitteenä ja lupapiste -palvelussa vain sitten siirsin ne sitten menemään kuntaan yhtä lailla paperittomina. Juu-u, ihan näppärää. Katsotaan nyt sitten, meneekö ihan vain tällä läpi, vai kyselevätkö vielä jotain - ja siihenkin näköjään on tuossa palvelussa "keskustelu"osio, no puhelinsoitto voisi olla ihan kiva myös, selventää asiat kerralla...

www.lupapiste.fi

Uuden suunnittelua

Kuten arvelinkin, nyt talvella on hyvää aikaa suunnitella tulevaa, ja kun suunnittelija saatiin mukaan hommaan, niin nyt on jo jotain paperilla. Itse asiassa ensimmäinen aivoitus taas ehti jo muuttuakin, mutta eteenpäin mennään.

Tällaisena talvena kun ei hurjasti lunta ole lykännyt vielä näilläkään korkeuksilla, olisi ollut mahdollista purkaa mökillä vanhaa jne, mutta kai se taas se kuuluisa lorvikatarri iski ja mennään nyt sitten säästöliekillä, hätäkös tuossa, valamiissa mualimassa.

Ensimmäinen versio mökin uudeksi pohjaksi näytti tältä:

Versio joulukuu 2019

Ihan oman ideointini mukaan insinööri tämän piirsi, tätä sitten mutustelin joulunpyhät. Ja tulin sitten siihen tulokseen, että eiii... Vanhaa osaa on tuo ylempänä oleva neliö, ja jatkeena olisi sitten ollut lämmin huone ja iso lasiterassi lasikatolla. Saman katon alle myös kuivakäymälävessa. Noh, tämä nyt olisi ollut varsin kallis toteutettava, väliseinä on vähän ylimääräinen ja huoneet olisivat olleet peräkkäisiä kopperoita.

Viime viikon versio on yksinkertaisempi:

Versio tammikuu 2020

Tähän alan jo olla tyytyväinen, lasikatto kokonaan pois, pieniä muutoksia voi tietysti vielä tulla ja yksityiskohdat tarkentuvat vasta ihan sitten rakennusvaiheessa. Huoh, se se vasta onkin... helppoahan tätä on tälleen papereilla suunnitella, mutta voi sitä työn määrää, ennen kuin edes julkisivut alkavat näyttää suunnilleen tältä:

Julkisivut tammikuu 2020