Mökin historia ja nykytilanne

Olin etsiskellyt mökkiä tai tonttia tietyn järven rannalta jo jonkin aikaa, katselin aina torin ja etuoven tämän seudun myytävät, niitä vain ei hurjasti ollut, tai jos joskus harvoin oli, niin jokin ei täsmännyt, usein se oli hinta. Mökin piti olla kodin lähistöllä, että siellä voisi piipahtaa töidenkin jälkeen illalla, vapailla kun ei tässä hommassa paljon herkutella (tämän kesän ruhtinaalliset kahdeksan (8) vapaapäivää on jo kulutettu). Olin myös levittänyt sanaa tutuille ja kumminkaimoille ja tämä konsti osoittautuikin parhaaksi. Näin kuulin tästä paikasta; vanhempi pariskunta oli kertonut aikeistaan luopua mökistä. Mökki oli ollut joitain vuosia jo hyvin vähällä käytöllä. Ja niinhän se on kaikissa taloissa, että kun niissä asutaan ja niitä käytetään, niin silloin paikat pysyvät myös kunnossa, jatkuvalla pienellä huollolla. Korjausvelkaa alkaa asumattomana tulla nopsaan.

Mökki on rakennettu 1970-luvun puolivälissä, päämökki on n. 30 m2, pystytetty vanhoista sauna/pesutuvan hirsistä. Hyvin on mökki tehty, on korkeilla betonipilareilla ja tietysti kun vettä ei sisään tule eikä mene, niin rakenteet ovat kuivat. Avotakka lämmönlähteenä, kylläkin pelti on, joten edelliset asukkaat ovat yöpyneet mökillä myöhään syksylläkin ja pelti kiinni on tupannut tulemaan kuuma nukkua. Sähköjä ei ole, maassa on kaivonrengas jääkaapin virkaa toimittamassa ja sisällä on toimiva kaasuliesi ja ilmeisen vähällä käytöllä ollut kaasuvalo. Pihan perällä perinteinen huussi, jolle on jo meidän pihassa paketissa odottamassa kilpailija - Biolanin kompostoiva käymälätsydeemi.

Tontti on mökkitontiksi pieni, neljänneshehtaarin. Mutta kun rannat on myöhemmin kaavoitettu, on joka tontilla jossa on rakennuspaikka sama määrä rakennusoikeutta. Jyrkähkö rinnetontti. Ranta on "melkein oma", sähköyhtiö omistaa rannat, koska säätelee veden korkeutta, kun on niillä sähkömylly tuolla jossain, mutta asukas saa käyttää rantaa kuin omaansa, paitsi tietysti naapurin maalle ei saa rakentaa. Paitsi että aikoinaan on annettu kaikenlaisia suullisia lupia (tämä kirvoitti rakennusvalvonnan immeiseltä jonkinsortin palopuheen), joilla on sitten rakenneltu ilmeisen villisti ja kaipa tämänkin tontin sauna on osaksi voimafirman maalla. Siltä se ainakin vaikuttaa jos Kansalaisen karttapaikan kartan rajaviivoja on uskominen. Mutta ranta on lapsiperheen unelma - kova hiekkapohja ihan luonnostaan ja pikkuhiljaa hitaasti syvenevä vesi.

Sauna on kirvesmiesten rakentama silloin joskus, vanhan talon kavennetuista hirsistä, ei suuren suuri, löylyhuone ja pukuhuone. Tällä hetkellä löylykelvoton, rautapiippu oli ruostunut puhki ja se kun otettiin irti, niin kiuas tupsahti täyteen ruostetauhkaa. Odottaa hetkeä, kun saadaan kannettua koko hökötys pihalle tyhjennykseen ja päästään tutkimaan, onko itse kiuas ok. Kunhan kiuas ja piippu on kunnossa, niin eikun kylypemmään! No, saattaahan saunassakin tulla jotain rojektia.

Sitten on nukkuma-aitta, josta "pienellä sisustuksella" voi saada kivan. Kunhan ensin korjaa vähän kattoa. Ja ehkä vielä jotain.

Lisäksi tontilla on hirsinen ikkunaton vaja, siirtohirsistä sekin, takaseinästään maahan uponnut; alimmat hirret joutuu vaihtamaan. Tämä on palvellut edellisen isännän kalastus- ym. romppeitten säilyksessä, saa nähä mitä tästä saisi kehiteltyä.